LUCIFERIUS OMNIPOTENS – Luciferius Omnipotens

Luciferius+Omnipotens+1
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Mortis Humanae Productions

Kun nykyään julkaistaan albumi jonkin lafkan kautta, voisi oletusarvona pitää jonkinlaista laatua. Tanskalais-englantilais-jenkkiläinen Luciferius Omnipotens julkaisee nyt ensimmäinen ilmeisesti ihan täyspitkänä albuminaan pitämän levytyksensä Mortis Humanae Productionsin kautta. Hienoa sinänsä, että julkaisija löytyy, sillä potentiaalia bändin levyssä kuuluu, mutta kaikki muu ei ole niin kohdallaan. Keski-Euroopan tyyliin vedettyä räkäistä ja suhisevaa black metaliahan kuuntelee aina kuitenkin mielellään.

Levy on käytännössä sekalainen kokoelma biisejä, joista osa kuulostaa treeninauhoituksilta, osa joltain kellaridemo -materiaalilta ja osa ihan oikeilta levytyksiltä. Äänipuolella löytyy siis laidasta laitaan, suhinasta kirkkaampaan soundiin. En valitettavasti osaa sanoa, mistä biiseistä on kyse, sillä mukaan laitettu valokopio levyn kansista oli ensinnäkin tulitikkulaatikon kokoinen ja toisekseen aivan vitullisen epäselvällä fontilla kirjoitettu. No eipä siinä, aloitusraita ainakin oli varsin toimiva ralli, joka parani erityisesti loppua kohden kun mukaan saatiin kunnolla melodiaa. Kaksi muuta kovaa raitaa olivat Monolith ja Seeking the Infernal Divine, mikäli sain nimet oikein tihrustettua. Näissä muutamassa biisissä oli äänipuolen ja melodisen, mutta raa’an ulosannin kautta havaittavissa Sventevithin aikaisen Behemothin tunnelmaa, mikä upposi allekirjoittaneeseen hienosti.

Levy ei valitettavasti ollut kauttaaltaan hyvä. Muutamaa biisiä lukuunottamatta sisältö oli suoraan sanottuna tylsää. Sinänsä hienoa, että levylle on saatu hyvää suhinasoundia ja demotunnelmaa, mutta linja olisi pitänyt pitää samana koko levyn. Välillä kuulosti siltä, että bändikin olisi vaihtunut kun miksaus ja soittimet, jopa laulua myöten kuulostivat aivan erilaisilta. Erinomaista potentiaalia on välillä kuultavissa, mutta kokonaiseksi levyksi tämä on todella sekava paketti, ehkä enemmänkin demokokoelma kuin mitään muuta.

Markus Mähönen



Nowadays when you publish an album through a record company, one could hope for some quality. The danish-british-american band Luciferus Omnipotens publishes now their first full length album, or so they say, through Mortis Humanae Productions. It’s nice that they have found a publisher because some potential can be heard on the album but not everything is as it should. Cold and hissing black metal played in the usual middle european style is still something I like to always listen to.

The album is basically a mixed bag of songs from which some sound like rehearsal recordings, some like your typical basement demos and some like proper songs on an album should. The sound policy goes from blurry hissing to more clear production. Unfortunately it’s hard to say of what songs i’m talking about because the copy of the cover of the album that came with the cd-r was about the size of a matchbox and the font was totally unreadable. Well anyways, at least the first track of the album was surprisingly good, especially towards the end when all the nice melodies kicked in. Two other good tracks were Monolith and Seeking the Infernal Divine, if I read the names correctly. In these few songs I could hear the Sventevith era Behemoth from the raw but melodic output which I liked a lot.
The album was unfortunately not that good through and through. Not counting the few good songs the rest was just boring to put it bluntly. It’s nice that the band uses a bit crappy sounds and has this demo feeling in some of the songs, but they should have kept it through all the album. It sometimes sounded almost that there was a different band playing because the mixing, instruments and even the singing were completely different. There was some excellent potential to be heard occasionally, but for a full album this is a mixed bag of bones, maybe more like a demo compilation if anything.

Markus Mähönen