LORDS OF BUKKAKE – Desagravio

Lords of Bukkake - Desagravio
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Total Rust

Olin aiemmin pystynyt välttämään tarkemman tutustumisen Lords of Bukkakeen ja muistelisin syynä olleen sekavan oloisen ääninäytteen. Koska laadukkaasta sludgesta ei ole kotioloissa puutetta, jätin tuolloin tämän espanjalaisbändin huomiotta. Desagravion perusteella teko saattoi olla harkitsematon, sillä ainakin tällä levytyksellä yhtye antaa rahoille vastinetta.

Genre tulikin jo mainittua, kuten sekin, että aivan niin yksioikoista kamaa Lord of Bukkake ei onneksi esitä. Musiikki on toki enimmäkseen tyylilajin perusmeinikiä, todella raskasta murinaa ja verkkaista jumitusta Black Sabbath -vaikutteisine doom-osioineen. Tutun ja turvallisen tavaran lisäksi kappaleita elävöittävät ajoittain psykedelistyyliset kitaraelementit ja jopa lievä kokeellisuus. Oikeastaan juuri sopivassa määrin, sillä ne eivät tunnu itsetarkoituksellisilta tai liiallisen päälle liimatuilta.

Vähiten hurraahuutoja aiheuttaa laulusuoritus, joka on tosin raaka, mutta harmillisen monotoninen. Välillä mörinää ja välillä korkeampaa huutoa, yhtä kaikki turhan tasapaksusti. Laulajan – tai mahdollisesti laulajien – taidokkuus ei tunnu muuten mainioon menoon verrattuna tarpeeksi tasokkaalta. Ei suoritusta nyt tyystin huonoksi voi sentään haukkua, ja lisäksi biisien sisään mahtuu pitkiäkin instrumentaaliosuuksia, joten vokalistin takia ei levyyn tutustumista kannata todellakaan skipata.

Ajoittain musisointi tuntuu hieman puuduttavalta ja jopa liian pysähtyneeltä, olisin kaivannut enemmän eteenpäinvieviä rakenteita tai vaikka joitakin ripeämpiä kohtia. Viimeksi mainittuja tarjoaa jossain määrin päätöskappale, tuntuen sitenkin onnistuneelta lopetusviisulta. Yhtye on kuitenkin kyennyt pääosin välttämään pitkäveteisyyden ansat mainiosti. Tähän olennaisesti vaikuttava seikka on hyvin aisoissa pysynyt kokonaismitta, sillä neljä biisiä kellottavat keskimäärin 12 minuuttia. Maltillinen ratkaisu, joka edesauttaa levystä nauttimista ja helpottaa suunnattomasti sen pureskelua. Hyvältä maistuu.

Tuukka Termonen