LEPROUS – The Congregation

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: InsideOut Music

 

Taitoa, tyyliä ja tunnetta. Niitä tarjoaa norjalainen Leprous neljännellä albumillaan. Bändi oli itselleni tuttu lähinnä nimenä ja siitä, että ovat soittaneet keikoilla Ihsahnin taustabändinä, kuten esimerkiksi Tuskassa toissa vuonna. Ja kyllähän tämä hieman ohi menee oman kiinnostustutkani aktiivisimmista sektoreista. Vaan eipä mitään, kuunnellaan ja nautitaan.

Modernia tunnelmallista progea. Niin kai tätä voisi kutsua. Nykivää, tarkkaa soittoa ja haikeita, korkeuksiin kurottavia laulumelodioita. Vähän kuin Meshuggah soittaisi kevyillä soundeilla Anatheman biisejä. Tai Musea ja Dream Theateria. Kuulostaako houkuttelevalta? Kyllä ja ei, ehkäpä. Ei ainakaan hirveästi rosoa ja särmää ole näissä kappaleissa mutta ovelaa järjen ja tunteen liittoa sitäkin enemmän. Kuulasääninen laulaja on kieltämättä hyvin osaavan kuuloinen ja soudit ovat erittäin hyvin tasapainossa. Tästä on treenikämppäfiilis kaukana, nuotit putoilevat tarkasti oikeille paikoilleen.

Ensimmäisellä kuuntelulla inhon ja tympäänyksen tunteet vaihtuivat vähitellen hiljaiseen hyväksyntään, kun sain kiinni jutun juonesta, joka kulkee jossain kiiltäväksi puunatun pinnan alla. Osa kappaleista kasvattaa ja muokkaa tunnelmapakettiaan hienosti. Toisaalta nämä ovat juuri sellaisia: tarkkaan annosteltuja asiallisia paketteja, viileän etäisiä kokonaisuuksia. Toisaalta ja toisaalta. Jokin kumma koukuttavuus levyssä on, vaikka yleissävy onkin omaan makuhermooni yhtä kiinnostava kuin uunituoreen farmari-Passatin dieselkoneen tehokäyrä.

Seppo Rautio