LARCENY – My Fall

364427
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: SAOL / H'Art

Kun huomaa, että arvioitavaksi tulee melodista metallia naisvokaaleilla, ensireaktio on, että voi helvetti taas jotain evanescencepaskaa. Saksalainen Larceny heitti kuitenkin kierrepallon. Bändin musiikki hyödyntää kyllä modernin metallin melodista kaupallisuutta ja koukkuja levyllään, mutta onneksi hyvässä mielessä. Levy on vuonna 2004 perustetun yhtyeen toinen kokopitkä julkaisu.

Biiseissä siis tosiaan kuulee sen edellämainitun modernin vaikutteen, mutta hämmentävästi siinä kuulee myös 80-luvun thrashausta ja heavy metalia syntikoineen. Parasta levyllä on tunnelman lisäksi laulaja Anna Rantoun ulosanti. Puhdas laulu kuulostaa upealta, mutta ai että kun Anna alkaa rääkymän niin mennään vielä paremmissa sfääreissä. Välillä laulusta ja musiikista tulee aivan elävästi mieleen Italian kulttibändi Death SS ja Steve Sylvesterin laulu. Kieroa, mutta toimii perkeleen hyvin. Kaiken kruunaa vielä aina niin ihanat akustiset kitarasuvannot ja syntikka-ambienssit.

Levy hujahtaakin hetkessä ohi kuunnellessa Annan ärjyntää ja hienosti rakennettuja biisejä. Ehdottomaksi suosikkibiisiksi levyltä muodostui hitaasti jylläävä Still, joka muistuttaa juuri ehkä kaikista eniten Death SS:ää. Tätä samaa tunnelmaa jos olisi levyllä kuultu vielä enemmän niin olisi kourassa todelinen helmi. Tällaisenaan levy on kuitenkin hieno ja moniulotteinen kombinaatio vanhaa murinaheviä, thrashia ja modernia melodista metallia.

The moment when you realize that the album you have to review is melodic metal with female vocals, the first reaction is, oh crap again some evanescenceshit. But the German Larceny threw a real curve ball. The bands music uses the commercial aspects of modern metal and melodic hooks on its album but in a good sense. The album is the second full length from this band that has been around since 2004.

You really can hear the aforementioned modern aspects in the songs, but amazingly you can also hear some 80’s thrashing and raw heavy metal with some nice synths. The best thing on this album besides the nice atmosphere is the output of the singer Anna Rantou. The clear singing sounds amazing, but wait till you hear when she starts roaring, thats when it really kicks in. Now and then the singing and the music bring to mind the Italian cult band Death SS and the singing of Steve Sylvester. Twisted, but works helluva good. The cherries on the top are the always so nice acoustic guitars and synthesizer ambients.

The album ends before one can even notice when listening to Annas nice growling and the finely crafted songs. Easily the best song on the album for me was the slowly rumbling Still, that reminded me the most of Death SS. If there were only more of this same stuff on this album, it would have been a real gem. Even so, the album is a great and diverse combination of old raw heavy metal, thrash and modern melodic metal.

Markus Mähönen