Kuiskaus Pimeässä #2 [Lehti]

2013Kansi-sivu001

Julkaisija: H.P. Lovecraft Historiallinen Seura

Kuiskaus pimeässä on vuosittain ilmestyvä H.P. Lovecraft Historiallisen Seuran julkaisema lehti, joka on saamassani kappaleessa päässyt jo kolmanteen numeroonsa. Ensimmäinen numero ilmestyi kaksi vuotta sitten vuonna 2011, jolloin lehti tunnettiin vielä Nyarlathotep nimellä. Nyt julkaistu lehti on jotakuinkin sata sivua kattava ja A5-formaatissa julkaistu lehti. Sisältönsä puolesta siinä on paljon mielenkiintoista luettavaa kaikille kauhukulttuurista (ja eritoten Lovecraftista ja hänen töistään) kiinnostuneille.

Lehti sisältää kuusi suomalaistuottoista novellia, muutaman haastattelun, kirja-arvosteluja ja erilaisia artikkeleita jotka käsittelevät eri aiheita kauhun saralta. Vaikka en pitäisi itseäni missään tapauksessa minään äärimmäisenä lovecraft-fanina, olen aina ollut sitä mieltä, että juuri hänen tuotantonsa on ainutlaatuisinta ja omaperäisintä kauhua mitä on ikinä tullut luettua. Ehdottomasti. Lovecraftin ansioita on myös täysin turha käydä kiistämään, sillä niin on maailma pullollaan sekä suoria imitaattoreita, että myös vaikutteensa myöntäviä taiteilijoita, jotka ovat imeneet omiin teoksiinsa vaikutteita kaikilla mahdollisilla taiteen alueilla.

Myös tässä lehdessä julkaistut novellit nostavat hattua herralle, jotkin lainaten hänen kehittämiä mythos-elementtiä suoremmin, jotkut kanavoiden enemmän tunnelmaa. Omalla kohdalla lehden novellit olivatkin tarjonnasta parasta antia, vähättelemättä kuitenkaan artikkeleita tai haastatteluja jotka olivat myöskin mielenkiintoisia.

Erityismaininnan ja viralliset selkääntaputtelut ovat mielestäni ansainneet Antti Pohjamiehen “Teatteri” ja Harri Linneran “Kuminaama.” Joista ensimmäinen sai vahvalla kerronnallaan aikaiseksi erittäinkin visuaalisia mielikuvia ja jälkimmäinen enemmän “lovecraft-kaavan” mukaan tehty kunnianosoitus, joka oli miellyttävästi saatu sijoittumaan uskottavasti Suomen kamaralle. Myös muut novellit ovat noudattaneet tätä aiemmin S. Albert Kivisen luomaa ohjenuoraa, ja yhtään hullummin siinä onnistumatta.

Läpi koko lehden on aistittavissa sellainen lämminhenkinen, ja aito, tekemisen riemu, joka saa myös lukukokemuksen tuntumaan hyvin miellyttävältä. Ratkaisu A5-formaatin valinnasta tuntuu itselle tosin hieman oudolta, sillä se saa nyt lehden tuntumaan enemmänkin vihkoselta. Olisin itse lukenut lehteä mieluummin hieman ohuempana ja isommalta paperilta. Myös joissakin sivuissa tuntui siltä, että taustagrafiikka häiritsi lukemista ja oli liian tummaa. Mutta nämä seikat olivat hyvin pieniä ärsytyksiä, eivätkä kuitenkaan haitanneet lukukokemusta kovinkaan paljoa.

Lehden voi ostaa joko seuran verkkokaupan kautta, tai sen voi saada myös liittymällä seuraan jäseneksi, jonka vuosittainen jäsenmaksu on kirjoitushetkellä 10 euroa, mikä ei myöskään tunnu kovin suurelta summalta. Lehden mukana tullut kissakortti sai myös allekirjoittaneen oikein hyvälle tuulelle, sillä kaikkihan sen tietävät että kissat eivät ole tältä planeetalta…

http://www.lovecraftseura.net/index.php/fi/kuiskaus-pimeassa


Aleksi “Cthulhu fhtagn!” Vaittinen



lovecraft-and-a-cat