KRYPTS – Remnants of Expansion

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Dark Descent Records

Jahas, varmaankin jotain uutta vanhalta kuulostavaa kuolemaa meille nyt vyörytetään? Krypts kuuluu näihin 2000-luvun kotimaisiin death metal -ryhmiin, jotka hakevat innoituksensa tyylin alkulähteiltä ja rupisen lihan estetiikasta teknisen taituroinnin, tehostetun tappamisen meiningin ja vauhdin hurman sijaan. Samaa porukkaa siis kuin Lie in Ruins ja Stench of Decay.

Mutta eipä olekaan Kryptsin kuvio näin yksinkertaisesti selitettävissä. Siinä missä bändin alkutaival oli mehukkaasti rullaavaa ja röyhkeästi päällekäyvää jytää, ollaan tällä kakkoslevyllä vajottu syvälle pimeään kuiluun, jossa enimmäkseen hiivitään lietteisessä virrassa, heristellään nyrkkiä kohti etäisiä valonsäteitä ja irvistellään pahanilkisesti. Hakkaamis- ja kuristustoimenpiteisiin ryhdytään vain silloin tällöin. Musiikki siis on enimmäkseen hitaahkoa ja synkkää death metalia, jossa pahaenteisillä kitarakuvioilla on aikaa kehittyä, toistua ja muuntautua biisien edetessä. Äänimaisema on melko selkeä mutta hyvin raskas – tuoden jossain kohtaa mieleen Triptykonin ja toisaalla taas vaikkapa Esotericin – ja henkii eräänlaista suuren tilan tuntua, eli mitään äärimmäisen liejuista säröpuuroa ei ole luvassa. Vokalistin murina kulkee tyylikkäästi muiden soittimien mukana eikä tunge etualalle vesikauhuisen koiran lailla, kuten kovin monilla bändeillä tahtoo käydä.

Reteä temppu kyllä aloittaa levy pisimmällä biisillä, 11-minuuttisella Arrow of Entropyllä. Siinä jaetaankin ne kortit, joilla loppulevy pelataan. Ja hyviä kortteja ovatkin. Ensimmäisellä kuuntelukerralla kaikki biisit tuntuvat olevan osa samaa massaa, joka heilahtelee puolelta toiselle kuin tuore maito maalaisemännän ämpärissä. Myöhemmin kappaleiden omat vahvuudet alkavat nousta esille, vaikka yksikään niistä ei ota suurta harppausta valitun tyylilajin rajojen ulkopuolelle. Herkullista hiipivää tunnelmaa ja rujoa tamppaamista tarjoillaan sopivasti hieman eri painotuksilla, jotta mielenkiinto säilyy. Keskimmäisenä eli kolmosraitana kuullaan nimibiisi, joka on tyylikäs alle neljäminuuttinen instrumentaali. Kokonaiskestoa levylle kertyy 34 minuuttia, joten turhaan ei painostavan tunnelman juhlaa ole lähdetty pitkittämään. Hyvä niin. Nyt tuntuu, että tässä kokonaisuudessa ehditään sanoa kaikki tarvittava.

Joskus vanhasta saa uutta, kun sen purkaa osiin ja hitsaa uudelleen yhteen. Näin tekee Krypts. Perinteisen death metalin ja doomdeathin osaset ovat entuudestaan tuttuja, mutta Remnants of Expansion tutkii ja pyörittelee niitä vapautuneesti ja rauhassa uusiin asentoihin ja harrastaa samalla pohdiskelua, joka nostaa kokonaisuuden lähemmäs usvaista yötaivasta kuin maatuvien ruumiiden löyhkää. Erikoisuuden ja outouden aura muodostuu vähitellen, ilman mitään alleviivaavia temppuiluja. Koukuttavaa.

Seppo Rautio