Kosmiset Parapäivät 2012

 

Täyttä tykitystä kosmiselta tasolta

Ihmisruumis on heikko ja altis kaikenlaisille houkutuksille. Valitettavasti suurimmalla osalla meistä ei ole riittävän isoa selkärankaa lihan himoista ja hedonismin houkutuksista kieltäytymiseen eikä henkinen ylösnousemus ulos banaaliteettien kehästä onnistu. Jotkut meistä tarvitsevat sen suhteen johdatusta; ehkä tuo johdatus tulee maapallomme ulkopuolelta, tarkemmin sanottuna ulkoavaruudesta.

Koska skientologia on isossa osaa maapalloamme luokiteltu laittomaksi tai sen asema on epämääräinen ja sitä ei tunnusteta, krishna-liike on aivan liian new age, eikä Jonesin poikakaan ole täällä enää paikalla tarjoamassa tarjoamassa Kool-Aidia virkistykseksi (toim. huom. Jim Jones, Kool-Aid), mihin voimmekaan enää turvautua? Tähän hätään astuu ja avunhuutoon vastaa Jyväskylässä 6. – 7. lokakuuta järjestetty Kosmiset Parapäivät 2012 -tapahtuma.

Ajattelimme kollegani kanssa, että välillä on hyvä haastaa oma maailmankatsomuksensa ja päätimme käydä katsomassa minkälaisista asioista Jyväskylän Aalto-salissa oikein puhutaan. Toivoimme näkevämme vilauksen empirismin ja tieteellisen maailman nurjalle puolelle, sille, johon uskovat leimataan usein hulluiksi tai vähintäänkin omalaatuisiksi.

“Kaksi päivää täyttä tykitystä!” sanottiin parapäivien mainosbrosyyrissä ja näkemämme pohjalta voimme kyllä olla täysin samaa mieltä. Tapahtuman ohjelmistossa oli luentoja muun muassa sellaisilta kuuluisilta suomalaisilta “ufopersoonilta” kuin Juhan af Grann ja Rauni-Leena Luukkanen-Kilde.

Tapahtuma oli jaettu kahteen päivään, joissa kummassakin oli kolme luentoa. Itse osallistuimme vain lauantain luentoihin, pääasiassa siksi, että olimme niin väsyneitä suuren tietomäärän absorboitumisen takia. Kaikki luennot olivat melko pitkiä ajallisesti ja niiden loppuvaiheilla alkoi väsyttää vähän liikaa, vaikka aiheet olivatkin erittäin mielenkiintoisia. Tämmöinen hämärän rajamailla pilkkiminen muistutti hieman vanhoja opiskeluaikoja, tosin sillä erotuksella, että nyt luennoitavat asiat olivat oikeastikin mielenkiintoisia. Ehkä luennot olisivat voineet olla kuitenkin hieman lyhyempiä ja tiivistetympiä, niin ei olisi tullut aivan niin puutunut olo.

 

Parapäivät 2012

Aalto-sali


Mielikuvitus vai todellisuus – yhteydet avaruus- ja henkimaailmaan

 Alva Karppisen esitelmä oli jonkinlainen kertomus hänen omasta nuoruudestaan ja historiastaan paranormaalien asioiden parissa. Alva kertoi kokemuksistaan Kotkassa ja kaiken kuulemani mukaan alue on ilmeisesti ollut jostain syystä melko aktiivinen menneisyydessä paranormaalien asioiden suhteen.

Luennon aikana kuultiin tarina eräästä 60-luvulla Kotkassa tapahtuneesta abduktiotapauksesta, joka oli tapahtunut eräälle Alvan tuntemalle nuorelle ilmailua harrastavalle herrasmiehelle, joka oli menettänyt kokonaisen viikonlopun muististaan ja oli herättyään huomannut olevansa lappeenrantalaisen hotellin ravintolassa. Vaikka tuo tarina kuulostaakin nykynuoren korviin lähinnä railakkaalta ja venähtäneeltä juopotteluviikonlopulta, niin tuohon aikaan se on ollut ilmeisesti melkoisen epätavallista. Tarinan opetus oli lopulta se, että ihmisen oma kokemusmaailma määrittelee sen mihin uskoa, ja jos ei ole kokenut mitään paranormaalia omassa elämässään, niin silloin on myös vaikeampi uskoa sellaisia.

Kokonaisuutena esitys oli välillä hieman sekava seurata ja tuntui, että punainen lanka oli välillä hakusessa. Kaikesta huolimatta sitä oli silti miellyttävä seurata ja se oli erittäin mielenkiintoinen. Alva oli todella energinen ja iloinen esiintyjä, ja kun ottaa huomioon hänen kunnioitettavan ikänsä, niin se ei ole ollenkaan vähäpätöinen asia.
 

Alva Karppinen

Alva Karppinen

 

Avaruusolennot keskuudessamme – mikä on heidän tehtävänsä

 Seuraavaksi esiintyi Kalevi Riikonen, joka toimi myös tapahtuman juontajana. Hän piti esitelmän, jonka aiheena olivat itse ulkoavaruuden asukkaat, joista leikkisästi puhuttiin toispaikkakuntalaisina. Tässä vaiheessa luentojen sisältö alkoikin lähestyä sitä niin sanottua “täyttä tykitystä” ja viimeistään nyt ihmiset alkoivat höristellä korviaan oikein kunnolla.

Kalevin luento oli oikein humoristinen sekä maanläheinen ja hän puhui erittäin avoimesti omista kokemuksistaan vierailijoiden, eli toispaikkakuntalaisten kanssa. Mieleenjäävin kohta oli varmasti se, kun hän kertoi eräästä kokemuksestaan ja keskustelusta vaimonsa kanssa:

– Katso, Kalevi, kun ruokapöydällä juoksee hiiriä!

– Vaimo, eivät hiiret juokse kahdella jalalla.

Yleisö oli koko ajan hyvin läsnä luennon aikana ja tunnelma oli hyvä sekä ilmapiiri oikein kevyt. Niin luennoitsijalla kuin yleisölläkin oli hauskaa kaikesta naurahtelusta päätellen.

Luennolla käytiin läpi esimerkiksi sitä, minkälaisilla teknologioilla muukalaiset pystyvät ottamaan meihin yhteyttä ja liikkumaan avaruuden halki. Eräs mielenkiintoinen tapa oli niin sanottu projektio, jolla voidaan ottaa suora kontakti ihmisen mieleen ilman, että mitään oikeasti tapahtuu. Tämähän onkin oivallinen tapa todistaa kaikki kylähullujen selitykset, mutta teoriassa tuota on myös tietysti yhtä hankala kumota ja osoittaa epätodeksi. Siinä vaiheessa, kun mittaamattomia matkoja voitaisiin matkata avaruusaluksilla, luulisi myös olevan jonkinlaisia kykyjä ja teknologioita telepatialla vaikuttamiseen.

Luennolla katsottiin myös hieman minkälaisia rotuja tuolla maankuoren ulkopuolella ja tähtien välisessä tyhjyydessä liikkuu. Tämä katsaus oli tavallaan ehkä hieman surkuhupaisa, kun kaikki esitetyt kuvat olivat tietysti vaihtelevin tasoin tehtyjä, ihmisten itse piirtämiä tulkintoja kokemuksistaan ja näkemyksiä kaikista erilaisilta näyttävistä vierailijoista. Osa kuvista oli lähinnä sellaisia, joita voisi löytää myös leikkikoulun piirustustunnin jäljiltä seinälle laitettuna. Kaikesta huolimatta esitelmä oli erittäin mielenkiintoinen ja informatiivinen ja sitä oli oikein miellyttävä seurata.

 

Kalevi Riikonen

Kalevi Riikonen

 

Mind control, mikrosirut ja suunnitelmat ihmiskunnalle

 Päivän varmasti kiistellyin luento oli Rauni-Leena Luukkanen-Kilden pitämä esitelmä mielenhallinnasta ja mikrosiruista. Rauni-Leena ja hänen viestinsä ihmisille ovat melko varmasti tuttuja useimmille vähänkin internetiä ja mediaa ylipäänsä seuraaville ihmisille. Kyseisen henkilön voisi helposti mennä tuomitsemaan mielipuoleksi ja vainoharhaiseksi hulluksi, mutta toisaalta niinhän nykyään tehdään kaikille ihmisille, jotka eivät hyväksy systeemin toimintaa ja epäilevät, että kaikki ei aina ole ihan niin kuin meille kerrotaan. Rauni-Leenan tapauksessa asiasta tekee vielä mielenkiintoisemmaksi se seikka, että hän on ammatistaan eläkkeelle jäänyt lääkäri. Silloin, kun joku on valmis pistämään maineensa likoon julkisesti tällä tavalla, täytyy olla asialleen omistautunut.

Luento käsitteli melko oppikirjamaisesti kaikkea sitä, kuinka maailmaa hallitaan eräänlaisen varjohallituksen ja salaisen new world order -tyylisen järjestön (Illuminati) kautta. Illuminatihan onkin melkoinen populaarikulttuurin työkalu ja tuttu kaikista vähänkin enemmän salaliittoja sivuavista kirjoista, elokuvista ja muusta vastaavasta. Kaiken takana on tämä omaa etuaan ajava järjestö, jonka yhtenä osana agendaa on muun muassa harventaa ihmiskuntaa yli kahdeksankymmentä prosenttia. Keinoja tähän ovat esimerkiksi ihmisten sterilisoiminen erilaisin myrkytyksin ruuan, ilman saasteiden ja lääkkeiden kautta.

Mikrosirut astuvat mukaan kuvioihin siinä vaiheessa, kun Illuminati haluaa meidän tekevän asioita, joita emme muuten tekisi. Yhdeksi tavaksi saada tietämättään mikrosiru istutetuksi itseensä Rauni-Leena mainitsi Suomessakin paljon kritiikkiä ja mediahuomiota saaneen sikainfluenssarokotteen.

Rauni-Leenan luento maalaili apokalyptisia visioita ja ihmiskunnan tulevaisuus vaikuttaisi hänen näkemyksensä mukaan erittäin ankealta ja tuhoontuomitulta. Monien salaliitoista kiinnostuneiden ihmisten tapaan myös hän vaikutti erittäin vainoharhaiselta ja kertomukset siitä, kuinka hänen asuntoonsa murtaudutaan vähintään kerran viikossa olivat hieman arveluttavia.

Yleisössä möykkäävät idiootit saavuttivat myös jonkinlaisen klimaattisen tilansa Rauni-Leenan luennon aikana ja alkoivat ejakuloimaan “asiallisia” kysymyksiään ja huomioitaan kesken luennoijan puheen, kuvitellen varmaan olevansa maailman suurimpia humoristeja. Vaikka ei olisi samaa mieltä esitelmöijän kanssa hänen esittämistä argumenteistaan ja mielipiteistään, luulisi että tietyt käytöstavat olisivat silti hallussa ja sen turpansa voisi pitää tukittuna toisen ihmisen puhuessa, eikä pilata esitelmää vajaaälyisillä sutkauksillaan. Etenkin kun luennon loppua varten oli varattu aikaa kysymyksille ja vastauksille, mikä ei valitettavasti kuitenkaan toteutunut teknisten ongelmien takia.

Vaikka Rauni-Leenan esittämien argumenttien sisällöstä ja niiden todellisuuspohjasta voikin olla montaa mieltä, oli esitelmä ainakin itselleni päivän kiinnostavinta antia. Se herätti paljon ajatuksia, mikä varmasti olikin sen pääasiallinen tarkoitus. Tällaisia asioita miettiessä tärkeintä ei ehkä ole ajatella, että onko väite X paikkansa pitävä vai ei, vaan se, että jokainen ihminen käsittelee informaatiota mielessänsä eikä hyväksy kaikkia julkisina totuuksina sanottuja asioita sellaisinaan.

 

Rauni-Leena Luukkanen-Kilde

Rauni-Leena Luukkanen-Kilde

 

Juhan af Grann

Päivän viimeinen esitelmä oli niin sanottu yllätysesitys Juhan af Grannilta. Hänen oli määrä esitellä hieman tulevan tv-sarjansa Intruders sisältöä ja näytöksen aikana katsottiin muun muassa Parapäiviä varten tehdyt parit trailerit ohjelmasta.

Parhaiten tästä esitelmästä jäi mieleen itsensä herra af Grannin mielenkiintoinen persoona ja omalaatuinen esiintymistapa. Allekirjoittanut voisi vaikka vannoa esitelmöitsijän olleen pienissä mälleissä, sillä sen verran slapstickmaista settiä ja tahatonta tilannekomiikkaa lavalla oli kaiken aikaa. Juhan af Grannin oli tarkoitus sitten sunnuntaina pitää kaksi esitelmää muun muassa tv-sarjoihinsa liittyen, mutta valitettavasti ne nyt jäivät meiltä kokonaan näkemättä.

Juhan af Grannin töissä on selkeästi nähtävissä pieni pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa -tekemisen maku, mikä tekee hänen dokumenteistaan melkoisen viihdyttäviä katsoa. Taiteilija itsekin esitelmänsä aikana painotti halunsa tehdä nimenomaan massoihin uppoavaa viihdettä, kuin tiukkaa dokumentaatiota.

Juhan af Grann

Juhan af Grann

 

Kohti kosmista tietoisuutta

Valaistumista ei nyt tällä kertaa tullut, mutta sen sijaan paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja teorioita tuli kuultua. Korvan taakse jäi myös joitakin kirjavinkkejä, jotka on ehkä tarkistettava jossakin vaiheessa kunhan aikaa on enemmän. Tapahtuma oli kaikessa erilaisuudessaan mielenkiintoinen ja hauska kokemus. Se kuinka vakavasti tällaisissa tilaisuuksissa kukin käy, on varmasti jokaisen ihmisen oma asia, mutta tapahtuma tuntui myös houkuttelevan paikalle paljon uteliaita ihmisiä, kuten allekirjoittanut ja hänen kollegansa, eikä pelkästään “ufokansaa”. Jos on halukas riisumaan hetkeksi skeptisyyden viitan ja kokemaan jotain erilaista, voin lämpimästi suositella tällaisessa tilaisuudessa käymistä.

www.dlc.fi/~starinfo

www.mysteerienaika.com

www.paranormaaliblogi.net

 

Teksti: Aleksi Vaittinen

Kuvat: Markus Mähönen