Vähän lisää musiikin murroksesta

Viitaten eiliseen kirjoitukseeni, musiikkialla on tapahtumassa iso murros. Se on vähintäänkin samaa kokoluokkaa kuin aikanaan radion läpilyönti, mutta tapahtuu huomattavasti nopeammin.

Muutokselle näyttää tällä hetkellä suuntaa Spotify, jonka käyttäjämäärä on suurin ja joka on lisäksi osittain isojen levy-yhtiöiden omistama. Spotifyn tilityksistä liikkuu netissä erilaisia huhuja. Muutamista lähteistä keräämäni arvioiden perusteella suuruusluokka on noin 0,0028€ / kuuntelukerta. (Se, mitä artisti tästä saa, on levy-yhtiön ja artistin välinen sopimusasia)

Tehdään muutamia oletuksia ja pyöritellään numeroita:
Uusi levy maksaa kaupassa vaikka 14,90€, levy sisältää kahdeksan biisiä. Sen kertakuuntelu Spotifyssa tuottaa 8×0,0028€ = 0,0224€. Se pitäisi kuunnella läpi 665 kertaa, jotta päästään tilityksissä summaan 14,90€.
Koska fyysisen levymyynnin maailmassa summaa on jakamassa myös tukkuporras, joka Spotifyn tapauksessa jää siis nuolemaan näppejään, jätetään se pois laskelmasta. Oletetaan levyn tukkuhinnaksi 7€, tällöin levy pitäisi kuunnella Spotifyssa läpi 312 kertaa. Tuntuuko se paljolta? Riippuu ihan levystä.

Kun cd-levy myydään ulos kaupasta, koko ketju saa siitä kertakorvauksen, minkä jälkeen levy alkaa elämään omaa elämäänsä. Kukaan ei enää tiedä, paljonko sitä kuunnellaan, meneekö se divariin vai päätyykö kenties linnunpelättimeksi marjapensaan kupeeseen. Jos levy on hyvä ja se kestää aikaa, niin se hyvinkin tulee kuunnelluksi läpi vähintään sen 300 kertaa elinkaarensa aikana.

Spotify muuttaa bisnestä, koska sen paremmin levy-yhtiö kuin artistikaan ei saa enää kertakorvausta myydystä levystä, vaan tuotto kertyy pikkuhiljaa ajan kanssa. Äänilevyn tuotantopanoksia ei nykyisellään voida jyvittää kuoletettavaksi kymmenen vuoden ajanjaksolle. Levy-yhtiön ja myös artistin laskut juoksee nopeammin kuin mitä bitti virtaa netissä. Tämähän on oikeastaan uuden ansaintalogiikan ongelma.

Kilpailu kuuntelijan korvista on ihan toista kuin ennen. Kun musiikin harrastajan levyhyllyssä on valinnanvaraa esimerkiksi 100-200 levyä, ja niissä yhteensä vaikka nyt se 800-2000 biisiä , Spotifyssa kappaleita on 15 miljoonaa! Tietenkään Spotifyn käyttäjä ei arvo itselleen musiikkia kaikkien mahdollisten biisien joukosta, silti valinnanvara verrattuna levyhyllyn tarjontaan on niin suuri, että kuuntelu ja sitä myöten myös niistä kertyvä raha, jakaantuu eri tavalla kuin ennen. Mielenkiintoista oliskin tietää myös se, maksaako Spotify korvauksia puolikkaista biiseistä. Kilahtaako korvaus aina, kun biisi alkaa soimaan vai vasta sitten kun se päättyy? Tarjonnan laajuus ja valitsemisen helppous aiheuttaa varmuudella kuuntelun poukkoilua.

Levy-yhtiölle Spotify on kustannustehokasta, koska pois jäävät logistiikka, varastointi ja painatuskustannukset. Kääntöpuoli on se, että 15 miljoonan rallin joukosta on pikkuisen vaikea erottua. Se, mikä fyysisen tuotteen kustannuksissa säästetään, pitäisi käyttää markkinointiin. Ei todellakaan riitä, että todetaan levyn löytyvän Spotifysta ja sitten ihmetellään miksei bitit liiku.

Entäs kuluttaja sitten? Spotifyn edullisempi kuukausimaksu on suurudeltaan 4,90€, eli vuodessa sen käyttö maksaa 58,80€, sillä saa noin neljä täysihintaista levyä (tai noin 8 tukkuhintaista levyä). Musiikkia harrastava kuluttaja hankkii vuodessa helposti enemmänkin levyjä, lisäksi Spotify saattaa vielä tulla muun musiikin kuluttamisen päälle. Se on kanava, josta koekuunnellaan ja haetaan uutta musiikkia. Sitten on kuluttajia, jotka eivät halua fyysisiä levyjä lainkaan, mutta maksavat mielellään kuukausimaksuja. Siksi Spotifyn kokonaisvaikutusta on vaikea arvioida. Yleinen näköharha on, että jos minä toimin kuluttajana tietyllä tavalla, muutkin toimivat. Totuus kuitenkin on, että lisääntyneiden kanavien myötä myös kuluttajasegmenttejä on tullut lisää ja niiden tunnistamisessa on omat haasteensa. Jotta tilanne olisi vieläkin mutkikkaampi, erilaisia streaming-palveluita tarjoavia sovelluksia tai latauspaikkoja on maailmalta listattu yli 400. On selvää, etteivät kaikki voi selvitä elossa. Sekä kuluttajien että levy-yhtiöiden etu on, että mahdollisimman laaja tarjonta löytyisi vain muutamasta osoitteesta. Nyt bisneksen murros kerää yritteliäät kullankaivajat paikalle, joista suurin osa poistuu näyttämöltä rahattomana.

Tällä hetkellä Spotify tuottaa vielä rutkasti tappiota. Syynä on aggressiivinen laajentumispolitiikka, mikä on välttämätöntä kriittisen massan saavuttamiseksi. Musiikin kuluttaminen lisääntyy koko ajan, mutta siitä saatavat tuotot jakaantuvat murroksen myötä uudella tavalla. Aika näyttää, kenen hanurissa palkeet kestää parhaiten.

Disclaimer: Spotify on tässä esimerkkinä vain siksi, että se on tarjolla olevista palveluista tällä hetkellä suosituin ja siten varteenotettava muutoksen airut. Myös mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

-Jani Suopanki-