KOLP – The Outside

kolp
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Temple of Torturous

The Outside on unkarilaisen Kolpin toinen julkaisu ja samalla toinen pitkäsoitto. Musiikillisesti se on aggressiivista, rujoa ja viiltävillä kitarariffeiltä varustettua black metalia. Levyn tuotanto on erittäin säröistä ja itseasiassa pidin sen äänimaailmasta jopa melko paljon. Etenkin kitara tuntui sopivan karulta ja ruoski kuuloelimiä armottomasti. Kappaleet ovat pääasiassa keskitempoisia, mutta välillä niiden nopeus nousee hieman tuoden ihan hyvin vaihtelua, mutta minkäänlaista älytöntä kaahausta ei onneksi ole. Mielestäni kitarariffit ovat paljon mielenkiintoisempia hitaampien hetkien aikana ja välillä on jopa jotain melkein hypnoottisia kohtia.

Valitettavasti kappaleet tuntuvat pääasiassa olevan melko tylsiä, eikä sieltä oikein mitään erityisempiä asioita jää edes mieleen. Kohta sieltä ja kohta täältä, mutta ei mitään mistä kirjoittaa kotiin äitille uusimpia black metal -levyjä suositellessa. Laulusuoritukset olivat melko perinteisiä kurkusta tulleita huutoja ja kirkumista, jotka jättivät myöskin neutraalin vaikutelman.

Vaikka ehkä sitä yrittääkin, ei The Outside tunnu mitenkään kovin mystiseltä tai “ulkopuoliselta.” Artisti on ehkä halunnut luoda jotain mustaa taidetta, joka tuntuisi koskevan meitä jostakin tuntemattomasta, mutta lopputulos on kuitenkin yksi melko tusinamainen black metal. Levyä ei ole epämiellyttävä kuunnella, mutta ei se kyllä myöskään herätä mitään erityisempiä tuntemuksia, joka kuitenkin yleensä on se taiteen pääasiallinen toiminnan tarkoitus.

The Outside is the second release and also their second full-length album for Hungarian band Kolp. Musically it’s aggressive and harsh black metal, supplied with guitar riffs that are nicely gashing. Production of the album is very distorted and I actually liked its sounds pretty much. Especially guitars which seemed appropriately raw and they slash your ears ruthlessly. Songs are mostly middle tempo, but sometimes they do speed up a bit, bringing some good variance, but fortunately no insane tempos though. In my opinion all the guitar riffs are much more interesting on slower parts and sometimes they can even be somewhat hypnotising.

Unfortunately songs are pretty boring most of the time and there isn’t really that much parts that stick in your mind. Maybe a part from here and a part from there, but nothing to write home about when you are recommending your mom on new black metal albums. Vocals are pretty typical and basic shrieking and shouting, leaving only a pretty neutral impression.

Even though it tries, The Outside doesn’t really feel that mystic or “alien”. Maybe the artist has tried to create something very black that would touch us from some unknown, but the result is still pretty dozen-like black metal. Listening to this album isn’t uncomfortable, but it really doesn’t interest that much or give any special feelings either, which in my opinion is the main function of art in the first place.

Aleksi Vaittinen