KING SATAN – We Are King Satan And We Fuck the World [demo]

kingsatan
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Ei nimi miestä pahenna, oli kyseessä sitten King Dude tai King Satan. Industrial metalia runnovan King Satanin suoraviivaisesti nimetty demo We Are King Satan and We Fuck the World on tämän Tampereella vaikuttavan trion ensimmäinen julkaisu. Musikaalinen tausta bändin jäsenillä on enemmänkin black metalin (mm. Saturnian Mist) suunnalla, joten mielenkiinnolla kuuntelin mitä tarjolla on.

Kolme biisiä sisältävä levy on sieltä enemmän elektronisesta päästä industrial metalia ja tuo monessa kohtaa mieleen ehkä jopa enemmän EBM/Aggrotech -setit kuin ihan tuon ensin mainitun genren. Mietin myös pitkään mikä toinen yhtye King Satanin tyylistä tulee mieleen, kunnes ystäväni totesi että tästähän tulee mieleen The Kovenant ja näinhän se on. Kumpikaan ei kuitenkaan ole huono asia. Tempo pysyy nopeana, syntikat pyörittelevät melodioita ja rumpukoneet takovat tarttuvia biittejä. Kaikki tämä pakataan agressiiviseen tyyliin ja laulaja Aleister ”King Satan” Zetekhin erinomaisen brutaaleihin vokaaleihin.

Levy on noin 15 minuuttia pitkä ja on melko nopeasti ohi, mikä toisaalta harmittaa, mutta toisaalta kertoo myös siitä, että jos vartti hujahtaa hetkessä päätä nytkytellessä niin jotain on tehty oikein. Viimeinen kappale Kali Yuga Algorithm laskee tempoa hieman, mutta olisin silti ehkä kaivannut vähän enemmän vaihtelua, joka tosin on ymmärrettävästi hankalaa kolmen kappaleen demolla.

Lopputuloksena voitaneen sanoa, että King Satanin demo on agressiivista ja synkkää, sellaista lateksin, rikin ja veren katkuista bilemusiikkia. Siis siinä mielessä, että voisin hyvin kuvitella tämän toimivan jossain vaihtoehtoisemmalla klubilla Hocicon, Alien Vampiresin ja vastaavien seassa. King Satan kuitenkin pitää oman hieman räväkämmän ja värikkäämmän tyylinsä ja erottuu edukseen joukosta.

Markus Mähönen