KILJUVELKA–70: Näen ja kuulen…mutta puhe sammaltaa [MCD]

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Kiljutuotanto

Kauan ei ehtinyt pönttö porista, kun on jälleen uusi satsi sorretun voimaa valmiina. Liekö superhiivan avulla käytetty, koska keskenkäyneestä ei kuitenkaan ole kyse. Edeltäjäänsä verrattuna Kiljiksen toinen panos menee alas jopa entistäkin paremmin. Touhu on varmempaa, ehjempää ja myös soundillisesti tylympää. Selvyyden vuoksi pitää toki tähdentää, että ylituotetuiksi biisejä ei voi silti haukkua. Levyltä raikaa esille nyt myös se, että porukassa on tosiaankin mukana osaavia metallimiehiä, vaikka eivät punkin jäljetkään ole vielä läheskään kokonaan poispyyhittyjä. Rähjäys on rujoa ja energistä, eikä biiseihin todellakaan ehdi kyllästyä.

Vauhdikkaaseen varttituntiin mahtuu hämmästyttävä määrä meuhkaamista, sillä systeemiä ja yhteiskuntaa kirotaan yhdentoista kappaleen verran. Mainitsemani metallivaikutteet eivät ole onneksi ehtineet tarttua sanoituskäden omistajaan, sillä tekstit lähentelevät liki oikeaoppisia punkaiheita. Osansa herjasta saavat niin rasistit, sotahullut kuin uskovaisetkin. Tiiviit tekstinpätkät sopivat tylyyn musiikilliseen ilmaisuun täydellisesti, kuten Paten röyhkeä huutokin. Kiitos myös sanoitusten mukanaolosta, ilman niitä olisi jäänyt parit naurut nauramatta. Hillittömin purkaus taitaa olla Pekka Siitoin -vainajasta kertova Kiljukeisari-niminen ytimekäs muistelo, mutta kyllä muitakin helmiä löytyy.

Levy on omakustanne, eikä hinta rasita liikaa opiskelijoiden tai työttömienkään kukkaroa. Jos kunnon hardcorepohjainen tykitys siis kiinnostaa, niin hakeutukaa tämän yhtyeen pariin.

Tuukka Termonen