KERETIK – Terra Mater [kasetti]

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Rämekuukkeli Records

 

You suffer, but why? Niin ei kysytä tällä äänitteellä eikä musiikkikaan ole painelukemiltaan Napalm Deathin suunnilla, mutta Must We Suffer? -niminen kappale täältä löytyy. Viimeinen kolonna -bändissä aikaisemmin operoineet jannut ovat pistäneet pystyyn jäyhän raskaasti ja kolkosti rymisevän punk-metallibändin.

Saatekirjeeseen on heitelty verrokeiksi nimiä kuten Killing Joke, Bolt Thrower ja Mana Mana. Aikamoista. Mutta ei tässä nyt kovin syvälle minkään edellämainittujen bändien meininkiin mennä. Ehkä synkästi svengaavat yksinkertaiset riffittelyt ja bassot johtavat aatokseni noista eniten Killing Joken suuntaan. Toisaalta tämä voisi olla Entombedilla sävytettyä Joy Divisionia. No juu, ei nyt ihan sitäkään.

Rosoista ja kolisevaa siis on meno. Soundit ovat ihan tukevat ja sopivan ilmavan kuuloiset. Kappaleet perustuvat yksinkertaiseen rullaukseen ja vokalistin rujoon huutoon, jota muut jäsenet välillä tukevat yhteishuudoin. Päävokalistin lisäksi äänessä on välillä hieman selkeämmin artikuloiva mutta vähintään yhtä äkäisen kuuloinen toinen tyyppi.

Yksi heikko lenkki biiseissä on se, että monessa kertosäkeessä mennään siitä mistä aita on matalin: ainoastaan toistetaan biisin nimeä tai kertosäkeen muodostavaa hokemaa yhdessä huutamalla. Yksinkertaisuus on toisaalla hyvinkin toimivaa, kun röyhkeän rennosti kulkeva bassolinja tai pahaenteisesti vonkuva kitara alkaa heti alusta viedä biisiä eteenpäin. Välillä taas tuntuu, että bändi päästää itsensä helpolla: kun on löytynyt hyvä idea, se vain viskataan ilmoille ja biisi rakentuu sen ympärille itsestään, vailla halua tehdä jotain vielä kovempaa. Sinänsä siis hyvä, ettei yritetä liikaa mitään ihmeellisyyksiä. Huomasin myös tykkääväni rumpalin letkeännapakasta otteesta, joka pitää biisien pohjat eläväisinä. Seitsemän pari-kolmeminuuttista kappaletta muodostaa tiiviin kokonaisuuden, jossa on mukavasti raivoa, epätoivoa, surumielisyyttä ja tuhoamisen riemua.

Seppo Rautio