KAUNIS KUOLEMATON – Kaunis Kuolematon EP

Kaunis-Kuolematon-EP-2012
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Tämä alkaa olla jo hieman vanhaksi käynyt vitsi, mutta en voi sille mitään, että muodostan levyistä ja niitä yhtyeistä jotka niitä tehtailevat erinäisiä mielipiteitä jo yhtyeiden ja levyjen nimien, kansi- ja promokuvien ynnä muiden sellaisten seikkojen kautta. Ulkomusiikillisista ja imagoon liittyvistä seikoista voidaan tietysti väitellä ikuisuuksiin asti, mutta kriitikon pitäisi kuitenkin yrittää arvioida musiikki pelkästään musiikillisiin seikkoihin katsoen, ainakin optimitilanteissa. Näin olen aina itse pyrkinyt ajattelemaan, niinpä olikin taas pienen dilemman edessä, kun eteeni iskeytyi yhtyeen nimeltä Kaunis Kuolematon julkaisu. Goottimusiikista varoittava hälytyskelloni alkoi soimaan silmieni vuotaessa mustaa verta ja lepakoiden paniikinomaisesti lennellessä perseestäni karkuun. Kansivihkoon vilkaistua vielä yhden jäsenen vastuualueeksi oli painettu “ummetus” – en tiennyt mitä ajatella ja olin hämmentynyt. Oliko käsissäni nyyhkyttävää goottihinttarointia vai visvaa ja ulostetta roiskivaa runttausta? Kuten yleensä, ennakkoluuloni olivat täysin väärät ja kahden kappaleen kattava promo-julkaisu olikin itse asiassa (vieläpä varsin pätevää) melodista death metalia suomen kielellä laulettuna.

En nyt menisi sanomaan yhtyeen musiikkia mitenkään erityisen omalaatuiseksi, mutta se on tehty taidolla ja omissa melodioiden suhteen huorahtavissa äänten vastaanottoaparaateissa kappaleet olivat oikein maistuvia. Arvosteltavassa promossa oli mukana kaksi kappaletta, Varjo ja Menneisyyteen kahlittu, edellinen oli nopeatempoisempi death metal -sävytteinen veisu ja jälkimmäinen hidastempoisempi ja enemmän vahvaan tunnelmaan nojaava. Tuotannollisesti kappaleet ovat oikein hyvin tehtyjä, sävellykset ovat kuitenkin hieman laskelmoidun oloisia ja pieni ripaus sulaa hulluutta olisi voinut sopia mukaan kuvioihin. Mutta innostuin kappaleista enemmän kuin alkuun osasin kuvitella ja tällaisena kahden kappaleen julkaisuna tästä jää hieman kiusattu olo, enemmänkin olisi maistunut.

Miellyttävä yllätys olikin se, kun levy ei sisältänyt mitään jäykkää sontaa vaikka kansivihkosessa ummetuksesta puhutaankin, vaan yhtyeen ripuli on lentänyt oikein komeassa kaaressa. Ainakin tämän yhtyeen ja tämän levyn kohdalla voisi todeta, että paska haisee ja/tai maistuu hyvältä. Eli vanhan koprofiilin ulosteiden tahraama iso peukku Vaittiselta nyt tällä kertaa. Lisää materiaalia odotellaan.

This is starting to become an old tired joke, but I can’t help it, that I form some strong opinions about bands and their albums upon seeing their names or cover art. It is of course debatable and a never ending battle that how much bands image matters outside their musical output, but as a critic writing reviews about albums I think that they should be judged on their musical accomplishments only, at least in optimal situations. As I’ve always believed this I was facing a bit of a dilemma as I got this promo by Kaunis Kuolematon (translated as Beautiful Immortal in English) handed to me. My internal alarm system alerting about goth music started to ring, while at the same time my eyes began to bleed black blood and panicking bats emerged flying out of my ass looking for a way to escape. When I glanced at the insert sheet in the record it struck out to my eyes that one of members instrument was mentioned to be “constipation” – and suddenly I didn’t know what to think anymore and I was astonished. Did I have a record of sobbing and gayish goth music or pus and feces spewing punk-grind-whatnot? As it usually so happens, all my premonitions was totally wrong and this promo holding two songs were actually pretty good melodic death metal sung in Finnish.

I wouldn’t go on the record saying that the music by this group is anything especially original, but it is made with skill and in my ears that like to whore out for melodic music these songs are very tasty. In this two song promo that contains songs Varjo and Menneisyyteen kahlittu, the first was pretty fast death metal fused song and latter was more slow tempo and with more focus put on creating atmosphere. What it comes down to production these songs are produced well, even though songs do seem quite calculated, for the lack of better word, and a little drop of madness and lunacy could’ve spiced the songs a lot. But I did get excited about these songs more than I could’ve anticipated and this being such a short release I am left with a bit teased feeling, I could’ve handled more.

It was a pleasant surprise to notice that this record didn’t contain any stiff shit, even though they did talk about constipation in the sheets. It seems that the trots have been flying around in a nice curve and in the case of this band and this record I could say that the shit also smells and taste good. So I give the thumbs up from old coprophile Vaittinen this time. I’ll start waiting for some more material.

Aleksi Vaittinen