Jyrkkä 2012 Rock Festival, Pudasjärvi 6.–7.7.2012

Brüssel Kaupallinen

Hikisessä heinäkuisessa säässä vietettiin rockin juhlaa Pudasjärven Jyrkkäkoskella. Kolmatta kertaa järjestetty Jyrkkä Rock Festival keräsi musiikinnälkäistä yleisöä lähikuntien lisäksi aina Helsingistä saakka. Tapahtuma ei ehkä ole Suomen festarikesän suurin spektaakkeli, mutta varsin kattavan
kokoelman erilaisia yhtyeitä järjestäjät olivat paikalle saaneet kerättyä. Vieraita hemmoteltiin myös maksuttomilla bussikuljetuksilla Oulusta, paikalla oli tarjolla lähiruokaa ja Jyrkkäkoski Campingin palvelut löytyivät kivenheiton päästä. Kohtuullisen hintaiset liput sekä huvialueella sijaitseva Revontuli-disco vetivät paikalle paikallista väkeä nauttimaan kesäillasta raskaan rockin tömistessä taustalla.

Perjantaina yleisöä oli paikalla hyvin maltillisesti, eikä tuoppiaan tarvinnut juuri jonotella. Iltamme aloitti Human Temple, joka sai temmattua vähäisen, joskin sitäkin tarmokkaamman yleisön hyvin mukaansa hiuksia heiluttamaan. Vaikka yhtyeen solisti Janne Hurme myös iskelmätähti onkin, katosivat sensuuntaiset fiilikset heti kättelyssä, ja vaikka taivas ei salamoinut, eikä myrsky enää repinyt puita, oli meno keikalla alkuillan esitykseksi varsin mukaansatempaava.

Rauhallisempaa menoa sisälavalla tarjoili RuoTo, Ruokottomat Tosikot. Melko vaimeaa ja hailakkaa blues/folk-rokkia soittava bändi veti sisukkaasti keikan loppuun saakka, vaikka suurin osa yleisöstä taisi tässä vaiheessa viettää iltaa anniskelualueella. Useampana vuonna Jyrkässä keikkaillut bändi jäi kuitenkin mieleen kaihertamaan, ja yön hämyssä oli myyntikojusta haettava yhtyeen Metsänpeitto-albumi kotiin viemisiksi.

Bluesmieli vaihtui kertaheitolla, kun ulkolavalle saapui The Freza. Jo toista kertaa Jyrkällä esiintyvä, kolme albumia julkaissut ”tyttöbändi”, joka säröisyydellään ja lavakarismallaan lyö monet miesartistit laudalta. Tytöt vetivät keikan täysillä, vaikka kyseessä on osa heidän jäähyväiskiertuettaan.

Ehdottomasti päivän parhaan setin veti oululainen raskasta rockrunttausta tuottava Brüssel Kaupallinen. Yhtyeen yli 20-vuotisella uralla hankittu kokemus todella paistoi esiintymisessä, ja ainoastaan positiivisessa mielessä. Väsymistä ei ollut näkyvissä etenkään laulaja Janne Helttusessa, jonka jänteikäs lavaliikehdintä vetosi juhlakansaan. Iltaa piristivät laskuvarjoilla hyppäävät alastomat miehet, jotka saivat ainakin hameväen tiirailemaan kohti taivaita. (SB)

Lauantain korkkasi paviljongin sisälavan puolella jyväskyläläinen melodista metallia työstävä Teardown. Vaikka päivän avausslotti ei koskaan ole kiitollisin paikka esiintyjille, oli paikalle saapunut yllättävän monta silmäparia. Bändi soitteli itselleni tutumpaa materiaalia vanhemmilta demoilta sekä uudempaa vähemmän tarkastelun alle jäänyttä. Esiintyminen tapahtui perusvarmasti, ilman suuria yllätyksiä. Loppua kohti kuitenkin bändin vauhti kasvoi ja viimeisen kipaleen soidessa tukat heiluivat jo valtoimenaan. (PK)

Lauantai vaikutti aluksi hieman väsähtäneeltä, vaikka väkeä paikalle saapuikin enemmän kuin edellisenä iltana. Kansa odotti selvästi illan pääesiintyjää Kilpeä, ja alkuillasta ei paljon riekkumista näkynyt – bändejä seurattiin suomalaiseen tapaan mahdollisimman kaukaa ja huomaamattomasti. Alkuillasta jäi näin naisnäkökulmasta mieleen lähinnä Domination Blackin solistin nahkahousut.

Matias Palm / Domination Black

 

Pikkuhiljaa illan edetessä tunnelma kuitenkin lähti lämpenemään, ja kun menneiden aikojen unohdettu pienoinen thrash metal -suuruus Faff-Bey täräytti tantereet tömisemään, alkoi yleisökin pikkuhiljaa rohkaistua lavan läheisyyteen. Kuitenkin tuli hieman olo, että bändi esiintyi väärässä tilaisuudessa. Tuntui, ettei kansa tunnistanut biisejä, vaikka bändi soitti myös vanhoja klassikoitaan.

Maike Valanne / Faff-Bey

 

Sama fiilis tuli Jyrkkä Rockin Venäjänvahvistuksesta, D’Airot. Bändi ei hevikansaan iskenyt, mutta naisyleisö jammaili innoissaan suomirokkaavaa, J. Karjalaista lauluääneltään muistuttavaa orkesteria.

Vastikään uuden albumin julkaissut Burning Point rokkasi vierailevien artistien tuodessa
esitykseen oman säväyksensä. Menoa ei selvästikään hidastanut edes se, että yhtyeen solistilla Pete Ahosella oli jalka paketissa – hän taisi itse olla ainut jota asia todellisuudessa harmitti. (SB)

Pete Ahonen / Burning Point

 

Hieman epäilytti etukäteen, riittääkö Kilvelle niin paljon kansaa, että se hoitaa pääesiintyjän paikan kunnialla kotiin. Voin sanoa että pelot olivat täysin aiheettomia ja suosio sekä yleisömäärä yllättivät selvästi bändinkin. Lopulta koko Jyrkkäkoski oli yhtä hullunmyllyä Kilven esiintyessä. Jopa vannoutuneimmatkin metallimiehet lauloivat mukana kovimpia hittejä ja kansa heilui täysillä koko keikan ajan. Eipä tarvinnut miesten matkata kotiin tyhjin fiiliksin.

Jyrkkä 2012 sujui ilman järjestyshäiriöitä ja ihmiset olivat silminnähden iloisissa tunnelmissa – ja eipä se yllätä, Pudasjärven kokoisessa paikassa ei näitä rokkitapahtumia liikaakaan ole.
Nyt tapahtuma keräsi ainakin enemmän väkeä kuin aiemmin, joten toivottavasti jatkoa seuraa. Jyrkkäkoski on kuitenkin niin hieno perinteikäs paikka, että tämän soisi mielellään mahdollisimman monen kokea. On kangasmetsää ja kaunista Koillismaan luontoa yllin kyllin. Hienon huvialueen lisäksi kävelyetäisyydellä oleva ystävällinen leirintäalue saunoineen, uimarantoineen, hirsimökkeineen ja telttailumahdollisuuksilla, mitä muuta suomalainen musiikin ystävä muka tarvitsee? Ei yhtään mitään!

Järjestelyt olivat huippuluokkaa, valittamisen sanaa on oikeastaan täysi mahdottomuus edes keksiä. Soundit olivat kaikilla bändeillä loistavat. Ja miksipä homma ei toimisi, Jyrkkä-henkilökunta on kaikki itsekin alan konkareita, jotka tietävät miten asiat pitää tehdä.

Ensi kesän Jyrkkä Rock Festival järjestetään jo juhannuksena. Tämä saattaa aiheuttaa lievää kilpailuasetelmaa etelän jo paikkansa vakiinnuttaneiden festivaalien kanssa. Ei auta kuin uskoa, että kysyntää riittää – ja miksei riittäisi?! (PK)

Ja vielä juhlan jälkeenkin korvissa soi tapahtuman juontajan, tekstiviestikohutähti Anne-Mari Bergin niin useaan kertaan kuullut välispiikkisanat: ”Pudasjärvi perkele!”. (SB)

Teksti: Sirja Bordi, Petri Klemetti | kuvat: Jari Huttunen