JUMALHÄMÄRÄ – Songless Shores [EP]

391661
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Ahdistuksen Aihio Productions

Siitä ei ole vielä kovin pitkä aika kun Jumalhämärä ihastutti, mutta samalla hieman kummastutti allekirjoittanutta edellisellä ep-julkaisullaan Resitaalilla. Nyt uusin ep, Songless Shores, on taas hyppy täysin toiseen suuntaan ja musiikillisiin maisemiin ja se edustaa myös paluuta takaisin äärimetallin kentille. Silti se ei ole mitenkään tavanomaisesta päästä metallijulkaisuja, sillä levyllä yhdistellään niin black metalia, ambientin äänimaisemia, sekalaista surinaa ja pörinää, sekä alkukantaista industrialin kolketta ja pauketta. Ja mikä tekee asiasta vielä paremman, niin tämä sekopäinen noidansoppa on saatu kasattua melko tiukkaan pakettiin vielä.

Julkaisu sisältää vain nimikkokappaleen, jolla on tosin mittaa kuitenkin yli seitsemäntoista minuuttia. Kappaleen aikana sen  luomat tunnelmat vaihtelevat hyvin paljon, mikä johtuu mainitsemieni erilaisten tyylilajien välillä siirtymisen ansiosta. Tuotantopuoli on levyllä mukavan rosoista, ja kuten mainitsin, soittimet surisevat ja pörisevät oikein ansiokkaasti, mikä saa levyn kuulostaan karulta, hyvällä tavalla siis. Etenkin kymmenen minuutin tienoilla alkava pauke on aivan helvetillisen hypnoottinen ja vangitseva.

Vaikka en nyt itseäni Jumalhämärään liittyen eksperttinä pidä, niin täytyy kunnioituksella ihmetellä yhtyeen mukautumiskykyä ja sitä kuinka he hallitsevat niin erilaisia musikaalisia tyylejä ilman mitään kompuroinnin tunnetta. Mitähän seuraavaksi, pirullista reggaeta?

It’s not that long ago since Jumalhämärä charmed me, but also puzzled, yours truly with their previous EP release, Resitaali. Now the newest EP, Songless Shores, is a yet again jump to a totally different direction and musical scapes, and this time the direction takes the band back more to the fields of extreme metal too. Still, the record is not your usual type of metal release, as it the music combines black metal, ambient sounds, random humming, droning and buzzing and some kind of primal and primitive industrial clanging and banging. And to make things even better, all this wicked witch brew has been successfully poured into a very tight and working package too.

The release contains only the titular song, which has running time for over seventeen minutes though. Throughout the whole song the ambience it creates changes and vary very much, where one of the main reason for this is changes in the musical style as I previously mentioned. The production on the ep is very rough, in a good way, and like I already said the instruments has very droning and buzzing quality in them which is great. Especially the part that starts around after ten minutes has passed is devilishly hypnotic and captivating.

Even though I do not consider myself an expert when it comes to the question of Jumalhämärä, I have to wonder with respect how they are so skillful at adapting to different kind of musical styles so well, without any feel of floundering. And what will come next? Maybe some diabolical reggae?

Aleksi Vaittinen