JESS AND THE ANCIENT ONES – Jess and the Ancient Ones

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Svart Records

Jess and the Ancient Onesin debyytin laadukkuudesta on kuiskittu kulisseissa useaan otteeseen pitkin kuluvaa kevättä. Kun levy lopulta kopsahtaa postilaatikkoon on ilmassa tietynlaista perusynseyttä ja trendinvastaisuutta. Onko se nyt kuitenkaan NIIN hyvä, kuin kaikki tuntuvat sanovan… Hehkutus osoittautuu kuitenkin tällä kertaa aiheelliseksi ja muutamien kuuntelukertojen jälkeen arvostelija on sulatettu kokonaisuuden edessä aseettomaksi. Jess and the Ancient Ones on vähintään yhtä hyvä kuin ennakkotiedot antoivat ymmärtää, ellei jopa hieman parempikin.

Kuopion seitsenpäinen okkultistinen retkikunta sulattaa masuunissaan varsin monenlaisia musiikillisia vaikutteita. 70-luvun progeilua, Roky Ericksonin perintöä ja Iron Maidenin kitaraharmonioita kuljetetaan käsi kädessä läpi usvaisen musiikillisen vuoristoradan. Sävellyksissä on verratonta ajattomuutta, sekä läpitunkevaa vangitsevuutta ja vajaa tunti vierähtääkin helposti ikkunasta kaukaisuuteen tuijotellen. Albumin sisältö on tiukkaa asiaa, vailla turhaa psykedeelistä jumitusta tai tyhjäkäyntistä toistoa. Ilmaisun annetaan kuitenkin hengittää esimerkillisesti ja teemat tuntuvat vyöryvän kuulijan ylitse kuin aallot ikään. Välillä vedetään henkeä, välillä vuorovesi vie auttamatta mennessään. Sulfur Giantsin tamppaava ote, Ghost Ridersin progressiivinen utuisuus, sekä The Devil (in g-minor) -kappaleen rauhaisa laskuhumalainen keinutus kuljettavat kuulijaa esimerkillisesti läpi lukuisten tunneskaalojen, jälkimmäisen ollessa juurikin se raita, jolla vokalisti Jessin persoonallisen rehellinen ääni tavoittaa jo miltei janisjoplinmaisia sfäärejä. Kylmät väreet hiipivät selkää pitkin väistämättä. Levyn ehdoton helmi on kuitenkin albumin päättävä Come Crimson Death. Kappale on kuin tehty sadepäivien soittolistoille ja sen päättäessä albumin alkaa vuoden levyn titteliä jo tosissaan sovittelemaan Jess and the Ancient Onesin harteille.

Jess and the Ancient Ones -debyytin ehdoton vahvuus on sen moniulotteisuus. Levy vetoaa yhtä lailla 70-luvun progediggareihin, hevihemmoihin, kuin koko occult rock -hordeenkin. Näin moni-ilmeistä ja kuitenkin yhtenäistä albumia saa hakea, eikä sitä mitenkään voi leimata ”vain” yhdeksi occult rock -kiekoksi kyseisen trendin tusinajulkaisujen joukossa. Tunnelma on läpi albumin liki maagisen hypnoottinen ja sisällössä piisaa. Kun aikanaan muistellaan tämän vuosikymmenen kärkilevyjä, on Jess and the Ancient Ones varmasti mukana muisteloissa. Tyhjentävän täydellinen albumi.

Markus Makkonen