Jalometalli 2016

3B8B3389

Normaalia kaupallisempi ja kotimaisempi linja sekä siirtyminen Heinäkuun festariruuhkaviikoille saivat jo hetken miettimään, että olisko aika jo pikkuhiljaa lopettaa kaikki Jalometallit sisältävä putkeni. Accu§erikin meni perumaan keikkansa ja tilalle saatiin häthätää niinkin jännittävä yhtye kuin Mors Subita, joten mieli oli aiheesta musta. Onneksi tuli silti lähdettyä sillä onhan Jalo aina Jalo, ja viidestoista kertakin oli lopulta ehtaa sitä itseään, eli hauskaa Jalo-tunnelmaa. Kuusisaareen oli pystytetty neljänneksi lavaksi vielä viime vuonna uupunut telttalava ja festari oli nyt täysin K-18, joten arvokkaan kaljatölkkinsä kanssa sai vaellella mihin lystää. Lasten puute saattoi näkyä joidenkin nuorisobändien moshpiteissä, mutta tällainen keskieurooppalainen kulttuuri on sen verran mahtavaa kokea Suomessa, etten jäänyt ikävöimään. Uudistuneen alkoholilainsäädännön myötä tätä nautintoa saa sitten ensi kesänä koko rahan edestä joka paikassa.

DSC04702

3B8B3322

Paikallisen Torture Pulsen ruotsinpalvonta sai luvan startata oman festariviikonlopun ja vaikka sympatiseeraan bändiä, tässä vaiheessa iltapäivää ei vielä oikein itselleni lähtenyt. Parempaahan tämä on silti kuin Mörbid Vomit! Burning Pointtia en ole nähnytkään aikoihin, joten huomio kiinnittyi Battle Beastissa aikoinaan vakuuttaneeseen laulajattareen, Nitte Valoon. Noh, ei lähde Nitellä ihan samalla tavalla kuin ennen, mihin ne pallit nyt ovat kadonneet? Ehkä joskus on parempi päivä, itse musiikkinsahan on varsin harmitonta ja laadukkaan oloista poweria, eli ei minun musiikkiani. Ennemmin minä silti tätä katson kuin myöhemmin samalla lavalla soittanutta nykyistä Battle Beastia. Siinä bändissä ärsyttää jo ihan kaikki Valon ja Kabasen läksittyä.

DSC04756 DSC04826DSC04779

Ehdin kurkata pikaisesti bändiskabailun lauteille päässyttä Rovaniemen Serotonin Syndromea paviljongissa. Ihan kivaa post-jotain-tunnelmointia jossain Cult of Lunan ja vastaavien hengessä, mutta viimeistään puhtaat vokaalit saivat minut karkaamaan telttalavalla aloittelevan Nokia-Purtenancen hellään huomaan. Ja toimihan se muinaiskuolometalli ihan kivasti. Uudehko kitaristi, Flamesta, Adoriorista ja muutamista muista tuttu Simo on hyvä lisä energisenä live-esiintyjänä ja uudetkin biisit alkavat pikkuhiljaa kasvaa itselleni. Bändiä vaivaa silti jonkinlainen materiaalin epätasaisuus, se vanhakaan kama ei ole aina niin kummoista, mutta ihan mielellään tätä silti katselee edelleen.

DSC04871

3B8B3371

The true Black Dawnilla on kiistämättömiä meriittejä, mutta en ole itse oikein saanut otetta arvostetusta Blood for Satan -debyytistä ja uuteen Come the Colorless Dawn -levyyn en ole ”kerennyt” perehtyä, joten keikkaa katseli neutraaleilla ”ihan jees”-tunnelmilla. En silti tylsistynyt, joten kyllä bändin musiikissa jotain jujua on. Bändin nykykokoonpano on kyllä aikamoinen tämän hetken Suomi-BM:n all stars, joten tuttuja naamoja muista bändeistä piisaa. Ehkä se on vähän tylsääkin kun samat ukot soittavat joka toisessa bändissä, tai ainakin se siltä tuntuu.

3B8B3401

At the Gatesia ehdin vilkaisemaan vähän, mutta todennäköistä settilistaa netistä vakoiltuani lähdin pian livohkaan. Mitään itselleni kiinnostavaa materiaalia ei soitettaisi, pelkästään tuttua hittilevyä ja sitä uutta, tylsähkön kuuloista tekelettä. Ei edes Kingdom Fucking Gonea, come on! Perusfanit olivat silti varmasti mielissään. Ainakin bändi oli saanut Sabatonilta lainaan hienon tankkisomisteen lavalle ja ekstrapisteet on annettava Tompa Lindbergille todella urvelon näköisestä rekkamieslätsästä.

3B8B3417

Ruotsin Ereb Altor oli jäänyt lähinnä mieleen Isole-yhteyksistään, mutta eeppinen viinkinmetallinsa potki varsin hyvin. Kyllä se Isolekin sieltä kuuluu, mutta kelvollisesta omasta materiaalista huolimatta jäin silti kiinnostuksella odottelemaan seuraavan illan Bathory-settiä.

DSC05063 3B8B3478 DSC05126 3B8B3466

En tiennyt lainkaan mitä odottaa pseudolegendaarisen Thyranen paluulta. Bändi tuntui veivaavan Jalometallin alkutaipaleella joka vuosi, kyllästymiseen asti, mutta edellisestä keikasta olikin varkain vierähtänyt vuosikymmen. Huhupuheiden perusteella bändin johtohahmo Blastmor ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut soittohommista Thyranen jälkeen, joten jos nyt en ihan hampaattomia puliukkoja lavalla odottanut niin en paljon parempaakaan. Mutta auta armias, keikka oli juurikin niin piinkova kuin sosiaalisen median ja muiden raporttien hehkutuksesta voi päätellä. Väitän, että bändi oli tiukempi ja parempi kuin koskaan aiemmin, soitto kulki kuin unelma ja sounditkin olivat tarpeeksi erottelevat mutta silti riittävän raa’at. Settilista oli mainio sekoitus uutta ja vanhaa. Black Harmonyn tavara on sitä itselleni rakkainta ja nämä pitkät monoliitit olivat omassa kastissaan mutta jopa parjatun Hypnoticin ainokainen siivu toimi hyvänä välikevennyksenä. Nyt bändi tuskin voi tehdä muuta kuin jatkaa soittamista, sen verran hikeä treeniksellä valutettiin.

Lauantai 

DSC05168 3B8B3507

Paikallisen ravitsemusliikkeen Tuban eteen sattumoisin parkkeerattu Pop-Up Beer Fest oli mainiota lämmön hakua illan Jaloa varten, vaikkei tällä tietenkään ollut mitään tekemistä Jalometallin organisaation kanssa. Paikalla sai maistella Oulun uudehkojen panimoiden, Maistilan ja Sonnisaaren herkkuja ja hyvää oli. Harmillisesti oluiden ääreltä täytyi irrota turhankin aikaisin kuuntelemaan Bonehunterin räkäisä black/thrash/venom/punk/heavyä, mutta ehkä se oli sen arvoista, onhan tämä trio Oulun bänditarjonnan eliittiä ja ihan ulkomailla asti käynyt. Yleisöä olisi voinut olla paikalla enemmänkin, mutta hyvin poikaset jaksoivat riuhtoa. Mitään omaperäisyyspisteitä tästä on turha antaa, muttei kyllä pyydetäkään.

3B8B3536

Koillislegenda The National Napalm Syndicate on elänyt uutta tulemistaan satunnaisen aktiivisesti viimeiset rapiat kymmenen vuotta ja nyt oli vuorossa 30-vuotisjuhlakeikka useine vierailijoineen. Debyytillä mourunnut Aku Raaska oli siirtynyt muutaman vuoden takaisilta retrokeikoilta vierailevaksi ukoksi, mikä on ehkä ihan hyväkin. En minä silti innostu mistään 2000-luvun tavarasta pätkääkään, edelleenkään. Se nyt vaan on sitä vanhojen ukkojen nostalgiatrippiä ilman aitoa tappamisen meininkiä, mutta suotakoon tämä bändille. Vanhaa toki soitettiin, debyytiltä ja demoilta, ja settilistasta luntattuna old school thrash -lainojakin pari. Toimittajan vain piti häipyä muille maille kun bändi rupesi veivaamaan Exodusin Piranhaa.

DSC05228 DSC05219

Sitä on onnistunut välttämään Gloomy Grimmin jotenkin täysin aiemmin keikoilla, mutta nyt tuli nähtyä. Ja meininki oli juuri niin gloomygrimmimäistä kuin sen pitääkin. Eihän kukaan nykyään soita tällaista! Ainoana coprsepainteissa edustanut Agathon veteli lavaa ympäri kyyryssä kuin black metal -klonkku, mainiota viihdettä tämäkin. Jos nyt jostain pitää marmattaa, niin soundeihin olisin toivonut vielä reilusti päällekäyvempää muovisyntetisaattoria. Nyt bändi kuulosti ihan liikaa oikealta, orgaaniselta bändiltä. Kyllähän bändin 90-luvun materiaali on selvästi itsellekin aikamoista guilty pleasure -tavaraa ja jonkinlainen nostalgiaryöppy tässä koettiin.

3B8B3558 3B8B3546

Kuopion vanha kunnon Warmath oli itselleni eräs tämän vuoden mielenkiintoisimpia ilmestyksiä, missasinhan kesäkuun Semifinaalikeikan. En pettynyt. Bändi oli aikoinaan suomalaiseksi thrash/speed/power-bändiksi kypsää ja kunnianhimoista, eikä tavara ole kyllä elähtänyt. Todella sääli, että ura jäi parin hikisen julkaisun mittaiseksi. Bändi oli myös soitannollisesti hyvässä vireessä, joten odotan näkeväni äijät lauteilla uudestaan pian. Tällaista hieman Watchtower-henkistä tavaraa on hienoa kuulla ja nähdä, koska eihän tätäkään ei kukaan soita nykyään. Yleisön määrä oli taas maltillinen, mutta eihän tämän vuoden Jalossa tuntuneet kuin paskabändit saavan ihmisiä liikkeelle, poislukien Thyranen suuri urheilujuhla perjantailta.

DSC05235

Convulsen keikkaa en ehtinytkään Warmath-diggailuultani nähdä kuin muutaman lopun death metal –biisin verran mutta kuulemma Ramin trio veteli alkuun lähinnä uuden levyn stoner/Kingston Wall –tavaraansa. Convulse ”petti” skenen jo kertaalleen Reflectionsilla ja nyt uudestaan, joten onko seuraavaksi vuorossa loogisesti hauta? Kieltämättä Convulsen uuden tulemisen death metalikin oli sen verran tylsää, etten jää peräänkään itkemään jos näin kävisi.

DSC05255 DSC05271

Accu§er ei tullut, mutta onneksi sentään Exumer tuli, näki ja voitti, kliseiden uhallakin. Olin todennut bändin livekunnon melleväksi jo edelliskesänä ja kyllä Jalon päälavallakin bändi esiintyi edukseen. Sälleissä miellyttää se, että mitään ylimääräistä perseilyä ei lavalla kuulla eikä nähdä, pelkkää pieksentää. Helmiä sioille tämä toki oli, sillä taas Oulun poserit olivat karanneet kaljalle jonnekin kauas. Vanha tavara on tiukkaa, tietysti, mutta mikä mukavinta niin myös parin uuden levyn kappaleet menevät thrash-viihteestä niitä setin harvoja toisen levyn suosikkibiisejäni odotellessa. Vaikka laulaja ja alkuperäisjäsen Mem Von Stein hehkuttelinkin germaanithrashiä useaan otteeseen, niin materiaali on Rising from the Sean ulkopuolella suurimmalta osin silti mielestäni aika ”jenkkiä”, ei niinkään tyypillisintä teutonia. No oli miten oli, keikka oli hyvä vaikkei bändi huomannut katsoa kelloa ja Possessed by Fire jäi ikävästi soittamatta.

DSC05283

Taas thrash leikkasi suomalaisen death metal –veteraanin settiä ja Demilichistä näin vain lopun. Sitä samaahan hyvyyttähän se oli kuin aina, joten päällimmäisenä jäi joidenkin keikalta samaa matkaa poistuneiden kaverusten tupina siitä, että ”Entombed on paljon parempaa” ja ”tämän bändin paikka on aivan muualla kuin täällä” sellaiseen sävyyn, joka ei suinkaan tainnut tarkoittaa, että Demilichin pitäisi piskuisen Jalon telttalavan sijaan soittaa Wackenin päälavalla silkkaa hyvyyttään. No, ainakin sain päivän huumoriannoksen.

Anthrax oli jo niin nähty Tuskassa, ja rapsassakin ruodittu, joten häivyin alun jälkeen pikaisesti katsomaan mitä Ereb Altor saisi aikaan Bathory-materiaalin kanssa. Hyväähän se oli. Tämä miellytti enemmän kuin Twilight of the Godsin vastaava nostalgisointi, jo siitä syystä ettei Alan Averill ollut kiemurtelemassa lavalla. Se eeppisempi kuin eeppisyys itse, eli Blood Fire Death, oli hieno tapa päättää koko festivaali. Kylmät väreetkään eivät todellakaan olleet kaukana. Kiitos Jalometalli, ensi vuonna taas tavataan mitä todennäköisimmin, vaikka varmasti taas tupisen kaupallisista bändeistä ja muusta joutavasta.

Teksti ja kuvat: Timo Hanhirova