INFINIA – The First Step

infinia
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Demo

Infinian ensimmäinen julkaisu, The First Step ep, on aikamoista hyvän mielen musiikkia. Levyllä ei ole oikeastaan ollenkaan ahdistusta tai pahaa mieltä, vaan lähinnä elämän kummastelua, itsensä kehittämistä ja muutenkin meininki on melkoisen positiivisen oloista. Tämä ei häiritse minua. Yhtyeen ilmaisu ei ole mitenkään erityisen raskasta, enkä tästä syystä näe ryhmän musiikkia mitenkään mediallemme tyypillisenä, mutta koska nyt olen tähän urakkaan alkanut voin kai samalla vaivalla tästä julkaisusta muutaman sanan ylös kirjata.

Kuten yllä mainitsinkin, niin kappalemateriaali ei ole missään määrin raskasta, vaan aika kevyen ja melodisen metallin ja rock-musiikin rajamaastossa liikkuvaa. Levyllä on seitsemän kappaletta, joista viimeiset kolme ovat akustisia demokappaleita. Tällainen dualistinen kahtiajako tuntuu hieman rikkovan kokonaisuutta, vaikka toisaalta varmasti esittelee samalla myös yhtyeen eri puolet ihan hyvin. Kuitenkin julkaisusta olisi voinut napsia muutaman kappaleen pois, niin kokonaisuus olisi voinut olla ehkä tehokkaampi.

Yhtye on saatekirjeen mukaan etsimässä basistia, ja musiikki olisikin kyllä mielestäni kaivannut roimasti enemmän bassoa. Vokaalit ovat miksattu aika pinnalle ja ne kyllä pääasiassa toimii, vaikka välillä olisi kaivannut vaihtelua puhtaisiin lauluihin. Ensimmäiseksi julkaisuksi ep on kuitenkin ihan mukiinmenevää materiaalia, vaikka tuntuukin enemmän demolta, ja kyllähän tuo taustalla soi ihan mukavasti.

Infinia’s first release is The First Step ep, which is quite a music of a good mood. There isn’t really any anguish or ill feeling, just some pondering of about he life, self reflection and improvement. All in all the groups “thing” seems to be to concentrate on the positive feelings. I’m ok with this. Music wise this isn’t really that heavy, and because of that I don’t really see the album as typical to our zine either. But as I started to listen this record anyway, I don’t see any reason why I shouldn’t write something down about it either.

As I mentioned above that not any of the songs are really that heavy. In fact they mostly pretty light, and by composition they are somewhere between melodic metal and rock music. This record has seven songs, of which last three are some kind of acoustic demo songs. This kind of a dualistic division breaks the whole of the album a bit, but in some way it also pretty well shows the opposite sides of the group too. But anyway it could have been a smart move to cut few songs out of this release, which could have improved the EP as a whole.

On the notes I was given, the group mentions that they are looking for a bass player, and indeed the songs could have used a lot more of bass in them. Vocals have been mixed up on the surface and they work just fine, but could have used some more variation on all the clean vocals. For a first release this ep is fine, even though it feels more like a demo, and all the material is listenable and works just fine when playing on the background.

Aleksi Vaittinen