HORN OF THE RHINO: Weight Of Coronation

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Doomentia Records

Tästä samasta seikasta olen motkottanut jo aikaisemminkin, ja minulla on tunne, ettei tämä lopu vielä tähänkään. Kyse on nimittäin levyjen pituuksista, varsinkin keskinkertaisen sellaisten. Mikä helkkarin järki on ahtaa mukaan 70 minuuttia kamaa, kun puolet pois leikkaamalla jälki olisi selkeästi parempi? Kaipa niistä jämämateriaaleista ainakin osan voisi käyttää spliteille tai sen sellaisille, jos roskiinkaan ei tohdi heittää.

Tältä cd:ltä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt raaskia. Melkein harmittaa, kun mielenkiintoisia ja lupaavia piirteitä omaava levy pilataan tällä tavalla. Bändillähän on kuitenkin soittopuoli napakasti hallussa, riffit kulkevat luontevasti svengaten ja basso sykkii pontevasti. Soundit ovat onnistuneet ja jopa doom metaliksi varsin raskaat, mutta älyä ja sävellystaitoa kaivattaisiin yhä runsaasti lisää. Nyt liian löysäksi jääneen lätyn parissa pitkästyy. Miesten suhteellisuudentaju taitaa olla hieman kateissa, sillä miksi he muuten laittaisivat levylle useita turhanpäiväisiä kymmenminuuttisia kappaleita? Vastaus voisi toki olla vaikka, että koska muutkin tekevät niin! Mutta niillä toisilla saattaa olla hieman enemmän taitoa tarttuvien biisien keksimiseen ja koko touhun toteuttamiseen siten, että kuunnellessa edellä mainitut ajanjaksot vierähtävät kivuttomasti. Nyt asia on päinvastoin, ja liian usein kappaleita ei jaksa edes kuunnella loppuun saakka.

Toinen karmea miinus tulee jälleen ennenkin mainitsemastani asiasta eli laulusuorituksesta. Siitä huolehtiva kaveri on kieltämättä voimakasääninen, ja tunnetta sekä vivahteitakin riittää, mutta hän on silti aivan liian heavy metal -henkinen tämän genren ihannetyypiksi. Miehen kajauttaessaan korkealta tekee mieli karata paikalta, eivätkä nämä hetket ikäväkseni mahdu yhden käden sormiin. Pahimmillaan tämä tulee esille kolmoskappaleessa, johon levy kohtalaisen lupaavan alun jälkeen kariutuu. Tuon sietämättömän kymmenen minuuttia kestävän uikutuksen olemassaoloa ei oikeuta mikään. Järkytyksestä toipumiseen eivät loppupuolelta ajoittain löytyvät miellyttävät osat oikein tahdo riittää. Niitä on kuitenkin jonkin verran, älkää siis antako äskeisen vuodatuksen hämätä liikaa. Ja selväksi on tehtävä myös se, että entiseltä nimeltään espanjalaiset olivat pelkkä Rhino. Ja kansi on harvinaisen hieno!

Tuukka Termonen