HEXVESSEL – No Holier Temple

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Svart Records

Jo ensimmäisellä albumillaan kulttimaineeseen noussut Hexvessel julkaisi suhteellisen pian toisen ja monen hartaasti jo odottaman albuminsa. Kaiken hehkutuksen ja kohkaamisen vuoksi oma asenne oli lähinnä jo tympääntynyt koko hommaan, mutta monen pitkän ja hartaan kuuntelukerran jälkeen joutui kriitikkokin toteamaan, että jokuhan tässä vaan toimii aivan helvetin hienosti. No Holier Temple jatkaa bändin ainutlaatuista, psykedeelistä neofolk taiturointia tutulla tyylillään, mutta luoden kuitenkin jotain täysin uutta.

Musiikki on todellakin kokenut uudella levyllä jonkinlaisen evoluution. Vaikka se selvästi kuulostaa edeltäjältään on mukaan tullut jonkinlaista eloa, orgaanisuutta ja syvyyttä. Melodioiden haikea lämpö ja pehmeys yhdistyvät Khvostin jazzahtavaan lauluun saksofonin, harmonikan tai muun vastaavan soidessa välillä taustalla. Tunnelma on onnistunut jopa paremmin kuin debyytillä ja levyä kuunnellessa jääkin helposti tuijottamaan silmät lasittuneena ulkona tuulessa huojuvia puita. Kun levy loppuu, huomaa itsekin huojuvansa biisien hypnoottisen rytmin tahdissa ja hyräilevänsä melodioita kunnes albumi on laitettava uudelleen soimaan.

Ainakin allekirjoittaneelle Hexvessel on alusta asti auennut hitaasti. Siihen on pitänyt keskittyä rauhassa ja antaa musiikin viedä. Saman efektin huomasin myös uudella albumilla. Vasta kun istuin alas rauhassa, suljin silmät ja kuuntelin levyn alusta loppuun, alkoi sen maailma avautua aivan uudella tavalla. No Holier Temple on kaunis, kevyen melankolinen ja kuitenkin samalla svengaava albumi. Se on askel eteenpäin ja selvästi enemmän kuin edeltäjänsä kevyesti soljuvan, okkultismilla flirttailevan ja haikean atmosfäärinsä kanssa. Täydellistä musiikkia hiljaiseen fiilistelyyn viinilasillisen, tai miksei vaikka pullollisenkin, kanssa.

 Markus Mähönen