HERETIC – Angelcunts & Devilcocks

358745 (1)
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Soulseller Records

Nyt lentää visvainen demoninsiemen, sillä Alankomaista lähtöisin oleva Heretic soittaa sellaisella paatoksella varustettua eläimellistä black ‘n’ rollia, että oksat pois! Angelcunts & Devilcocks -levy on reilun neljänkymmenen minuutin mittainen matka pimeään likaviemäriin, jossa aihepiirit pyörivät lähinnä paneskelun ja muiden perversioiden äärellä. Mikäpä olisi sen sopivampi aihepiiri mustien rock ‘n’ roll -kappaleiden sanoituksiksi, vuohien nussimisen lisäksi, siis.

Musiikkina Heretic on melko tarttuvaa, juuri rock ‘n’ roll -elementtiensä takia ja muistuttaakin meiningin puolesta paljolti Venomista vaikka ei kuulosta aivan yhtä alkukantaiselta tai likaiselta. Kappaleissa on siis erittäin paljon hyviä tarttumakohtia ja sävellykset ovat pääosin erittäin hyviä. Siellä täällä levyllä on muutama hieman tylsempi kappale, joiden pois pudottaminen olisi saattanut palvella kokonaisuutta.

Yhtye ei lankea liikaa kikkailuun, vaan kappaleet painavat eteenpäin täyttä höyryä omalla eläimellisellä tahdillaan. Angelcunts & Devilcocks voisi sopia energisyytensä vuoksi hyvin ääniraidaksi jos saisi esimerkiksi armeijan tankin jostain käsiinsä ja lähtisi ajamaan hieman kartsaa perjantaina kävelykaduille. Tai niihin saatanallisiin orgioihin.

And now I am ejaculating out some demonical seeds, because Heretic from Netherlands plays that kind aggressive black ‘n’ roll that you just can not help it! Angelcunts & Devilcocks is an album that clocks a bit over forty minutes and it is a journey to unclean and dark sewers which tales are mostly comprised mostly of beastial copulation and other perversions. And what could ever be a better theme for songs of black rock ‘n’ roll than that, excluding goat fucking, of course.

Musically Heretic is very catchy, mostly because of all the rock ‘n’ roll elements and I would say that it reminds me quite a lot of Venom, even though it does not sound as much as primitive or dirty as them. So, the songs have lots of catchy parts and compositions are very good for the most parts. Here and there there are few songs that are a bit more boring, and dropping them of the album might have served it as a whole.

The group does not fall into trap of too much gimmicking, but instead the songs go on with bestial full speed and rage. Angelcunts & Devilcocks could very well be a soundtrack for that hypothetical moment you get a full-grade military tank in your hands and decide to go on a little friday evening cruising on a walkway. Or to those satanic orgies.

Aleksi Vaittinen