HELLWELL – Beyond the Boundaries of Sin

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Shadow Kingdom Records

Nyt on vanha Manilla Road fanipoika pöksyt märkänä, nimittäin käsissä on Mark Sheltonin uuden bändin Hellwellin albumi. Inspiraationsa yhtye vetää kauhun maailmasta ja debyytti onkin omistettu edesmenneille H.P. Lovecraftille ja Robert E. Howardille, sekä kaikille jotka ovat antaneet oman osansa Cthulhu -mytologiaan. Luvassa on kuitenkin klassista heavy metalia tuttuun tyyliin.

Levyllä on selvästi kuultavissa sama eeppisyys ja melodisuus, mikä tekee Manilla Roadista yhden parhaista heavy metal -bändeistä, ikinä. Ensimmäisenä huomio kuitenkin kiinnittyy hyvin dominoiviin syntikoihin, jotka säestävät levyä alusta loppuun. Sinänsä syntikat sopivat kauhuteemaiseen tunnelmointiin hyvin, mutta välillä ärsyttäväksi yltävä toitotus peittää kitaramelodiat turhan tehokkaasti. Sheltonin laulunkähinä toimii mainiosti kuten aina ja onpa muutamalle biisille eksynyt death metal tyyliin vedettyä murinaakin. Äänipuoleltaan levy olisi saanut olla hieman kirkkaampi, joskin näin siinä säilyy tietty takavuosien retrotunnelma.

Beyond the Boundaries of Sin on selvästi kokeilu hieman sinfonisempaan ja teemallisesti synkempään suuntaan. Pääosin se onnistuukin kokeilussaan hyvin luoden mahtipontisia ja melodisesti nerokkaita kappaleita. Kohokohdaksi nousee levyn päättävä Acheronomicon –trilogia, jossa Sheltonin lyyrinen taiteilu ja kitarointi pääsevät oikeuksiinsa. Helwellin levyä voisi melkein pitää Manilla Roadin kadonneena nauhoituksena johon on isketty syntikat sekaan. Toivottavaksi jääkin, että homma ei jää yhden levyn projektiksi vaan konseptia viedään jatkossa eteenpäin.

Markus Mähönen