Helloween Gamma Ray – 30.3.2013 Pakkahuone Tampere

HELLOWEEN
Gamma Ray + Shadowside

Pakkahuone 30.3.2013 Tampere

Tarjolla olisi saksalaista power metallia. Helloweenillä oli 80-luvulla, jolloin yhtye vieraili Dion kanssa Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla, vankka suosio ja kannatus suomalaisten metallifanien keskuudessa. Sen sijaan 90-luku oli yhtyeelle varsin vaikeaa aikaa. Esimerkiksi Helloweenin käydessä vuonna 1996 Tavastialla, jolloin Bruce Dickinson toimi lämmitysbändin roolissa, paikalle oli saapunut vain muutama sata ihmistä. Suosio kääntyi jälleen nousuun  2000-luvulla, ja  yhtye onkin vetänyt loppuunmyytyjä kiertueita huolimatta siitä, että levyt eivät ole menneet kaupaksi samaan tahtiin kuin kasarikaudella. Nyt meneillään oleva Hellish Rock II – kiertue on Suomessa myynyt todella hyvin: Tampereen ja Helsingin keikat olivat loppuunmyydyt ja Oulun keikkakin myi todella hienosti.

Gamma Rayn ja Helloweenin lämppäriksi oli ahdettu brasilialainen, naisvokalistilla varustettu Shadowside.  Shadowsiden vokalistin oopperamainen ääni ei ainakaan Tampereen keikalla täysin yltänyt menestyvän artistin tasolle. Sen sijaan naisen raspi ääni Motörheadin Aces Of Spadesin coverissa toimi huomattavasti paremmin kuin opperamainen ääni. Valitettavasti epäilen, että yhtye kuuluu unohdettujen joukkoon vuosien päästä. Tätä voisi verrata esimerkiksi aikoinaan Gamma Rayn keikoilla mukana olleeseen australialaiseen Vanishing Pointiin, joka on nykyisin kadonnut täysin kartalta.

Shadowside

Shadowside

Brassien kamat raahattiin ripeästi pois lavalta ja estradi valmisteltiin Gamma Rayta varten kuntoon. Kai Hansenin johtama nelikko aloitti settinsä biisillä Everywhere In Galaxies. Mies itse ilmeisesti juoksi lavalle suoraan tupakkatauolta, sillä hänen suustaan nousi vielä savu, kun ensimmäiset säkeistöt lähtivät liikkeelle. Bändi vaikutti olevan kovassa tikissä, ja Swedenrockissa ollutta flegmaattisuutta ei ollut havaittavissa. Nelikko latasi menemään melkoisella otteella. Settiä oli rukattu hieman uuteen uskoon, sillä perinteiset Rebellion In A Dreamland ja Land Of Free oli pudotettu pois. Tämä hieman närästi yleisöä, mutta mielestäni oli suorastaan mukava kuulla vaihteeksi muita piisejä. Lisäksi setissä oli viimeisimmän Ep:n piisejä kuten Empire Of The Undead ja Master Of Confusion, jotka livenä kuullostivat varsin maukkailta.  Future World kuuluu osana Gamma Ray:n keikkaan. Jäin kuitenkin miettimään, oliko piisi tarpeellista soittaa kiertueella Helloweenin kanssa. Kenties kyseinen piisi olisi voitu säästää konsertin loppuun soitettavaksi Helloweenin kavereiden kanssa yhteisessä encoressa. To The Metalin riffien pauhatessa tulee mieleeni aina väkisin Metal Godsin riffit, sillä ne ovat niin yhtenäiset. Yhtyeen soundit eivät olleet niin kirkkaat kuin esimerkiksi maamiehillään Accept:lla taannoisella Pakkahuoneen keikalla. Yleisö oli joka tapauksessa innolla mukana. Hansenin olemus lavalla näyttää aina iloiselta ja rennolta. Hän pursuaa täyttä metallista energiaa. Hyvä keikka Pakkahuoneella!

Anywhere in the Galaxy
Men, Martians and Machines
The Spirit
Dethrone Tyranny
Master of Confusion
Empire of the Undead
Empathy
Rise
Future World (Helloween cover)
To the Metal
Send Me a Sign

Gamma Ray

Gamma Ray Gamma Ray

Gamma Ray

Kun Gamma Ray:n rummut ja muut rensselit oli saatu raivattua pois lavalta, asteli Wall Of Jerichon intron ja tervetuliaispuheen saattelemana Helloween lavalle ja aloitti vanhemmalla tuotannolla Eagle Fly Freellä. Tämän jälkeen keskityttiin uudemman levyn tuotoksiin, josta tuli putkeen kaksi piisiä: ” Nabataea” ja ”Straight Out of Hell”.  Kaiken kaikkiaan Straight Out Of Hell-levyn materiaali oli vahvasti edustettuna settilistassa, kun taas vanhempaa Deriksen aikakautta edusti Power- piisi Time Of The Oath-levyltä. Gamma Rayn ja Helloweenin osalta on helppo märistä siitä, ettei settilistassa ole tarpeeksi vanhaa tavaraa ja klassikoita. Noh, luonnollisesti yhtyeillä on päällimmäinen idea kiertueella soittaa uusia tuotoksiansa. Joka tapauksessa klassikkot pysyvät olennaisena osana setissä eivätkä koskaan putoa pois.
Helloween oli perusvarmaa kauraa lavalla, eikä mitään suuria yllätyksiä osannut edes odottaa. Weikath on aina oma itsensä lavalla; plegmaattinen ja naamaansa vääntelevä persoona. Hänen kiinnostuksensa tuntuu olevan joskus hakusessa, mutta miehellä on niin kova ja rautainen kokemus, että hän tietää, miten homma hoidetaan kotiin. Basisti Markus Großkopf on lavalla se hauskin kaveri, joka jaksaa pelleilä ja ilveillä yleisön kanssa. Toinen kitaristi ja joukon nuorin Sascha Gerstner täydentää kokoonpanoa mainiosti omalla persoonallaan. Noh, rumpali Daniel Löble hautautui oman rumpupatteriston taakse ja hoiti keikan rumpusoolo-osuudet tiukalla otteella.
Soundit vaikuttivat huomattavasti kirkkaamilta ja selvemmiltä kuin Gamma Rayn kohdalla. Tiedä sitten, mistä tämä johtui – kirjoittajan korvistako?
Keikka oli yhtä power metal juhlaa, vaikkakin tiettyjä miinustekijöitä löytyi. Nopeasti laskettuna parin tunnin aikana yleisöä huudatettiin neljään otteeseen. Erityisesti lopussa encore piisiä vedettäessä yleisön huudatus meni suorastaan överiksi. Huudatus aloitettiin jo Live Now!!! piisin aikana ja itse piisi on aika mitäänsanomaton vetäisy. Are You Metalin ja varsinkin loppusikermän Halloween – How Many Tears – Heavy Is The Law  aikana varsinkin Hansen huudatti ja jodlautti yleisöä sydämen kyllyydestä.  Kaikki huudatukset alkoivat suorastaan tympäsemään – miksei piisejä voi vetäistä riuskasti läpi ja uutta peliin sen jälkeen? No, tietenkin yleisöä pitää viihdyttää ja samalla yrittää pitää hauskaa.
Kuten mainittiin, Helloween oli peruskauraa ja –tavaraa.

Walls of Jericho(Intro)
Eagle Fly Free
Nabataea
Straight Out of Hell
Where the Sinners Go
Waiting for the Thunder
Burning Sun
Drum Solo
I’m Alive
Live Now!
Hold Me in Your Arms
If I Could Fly
Hell Was Made in Heaven
Power

Are You Metal?
Dr. Stein

Halloween / How Many Tears / Heavy Metal (Is the Law) (with Kai Hansen)
I Want Out (with Gamma Ray)

Helloween Helloween
Helloween Helloween

Pakkahuone oli todellakin TÄYNNÄ, sillä liikkuminen ja erityisesti keikasta nauttiminen ja seuraaminen osoittautui lähestulkoon mahdottomaksi. Lisäksi porukka tuntui olevan melkoisessa pääsiäiskunnossa ja järjestysmiehet kiikkuvatkin kisakuntonsa romahduttaneita powermetallisteja narikan kautta pihalle. Aikaisemmilla kerroilla Pakkahuoneella käyneenä oli melkoinen yllätys, että paikka oli täysin tukossa. Lavan edessä olevilla ei varmaankaan ollut helppoa, sillä muutamia uuvahteineita nostettiin turva-aidan yli. Olisiko vesi ollut kova juttu? Ensi kerralla on syytä päästää vähemmän porukkaa sisään tai sitten ottaa Klubin puoli käyttöön.

Teksti : Arto Lehtinen ja Elina Virtanen

Kuvat : Arto Lehtinen