HellLight – No God Above, No Devil Below

sp075
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Solitude Productions

Brasilialainen HellLight on ollut pystyssä jo vuodesta 1996 asti, vaikka julkaisuja on tippunut ulos lähinnä vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja No God Above, No Devil Below on näiden funeral doomin ja death metalin sekamelskan soittajien neljäs täyspitkä studiolevy.

Kappaleet ovat verkkaisesti raahaavia, funeral doomille omainaisesti. Death metalin kosketus on mielestäni lähinnä joissakin väliosioissa ja välillä muristuissa vokaaleissa. Vokaalit vaihtelevat miellyttävästi sekä puhtaiden että muristujen välillä. Etenkin puhtaasti lauletut osuudet kuulostivat HellLightin tapauksessa hyvältä. Omaan makuuni kitaristilaulaja Fabio de Paula äityy soittelemaan hieman liikaa sooloja ja kikkailemaan kitaransa kanssa, mutta minä kun en ole ikinä sooloista perustanut… Koskettimet tuovat kappaleisiin myös kaivattua väriä ja vaihtelua. Niitä on käytetty mielestäni asiallisesti, ilman että ne ne tuntuisivat pakoitetuilta tai kappaleet täyteenahdetuilta. Äänimaailma levyllä on kiitettävän selvä, vaikka ehkä asteen raa’empi ilmaisu olisi voinut piristää levyä ja antaa siihen annoksen lisää potkua.

Ärjyessään HellLightin musiikki kuulostaa suoraan sanottuna tylsältä, eikä yhtyeen tarjoamat hautajaistuomiot kovin synkältä tai raskaalta tunnu. Ollessaan “kevyt” HellLight kuulostaa paremmalta, mutta silti sen vastapainoksi suunniteltu raskaus voisi olla juuri sitä – raskaampaa – ja ehkä myös hieman raa’emmin soitettu.

Brazilian HellLight has been up and running from up the year 1996, but they have been releasing records mostly after the turn of the millennia, and this current record, No God Above, No Devil Below is the fourth full-length studio album by them. The music is a mixture of funeral doom and death metal.

The songs are quite slow and sluggish, akin to the typical funeral doom way. The touch of death metal is hinted mostly on some bridges and sometimes from the vocals when there is more growling. The vocals variate quite pleasantly between clean vocals and growled ones. The clean vocals sound especially good in the case of HellLight. To my personal tastes the guitarist singer Fabio de Paula tends to plays a bit too much solos and other gimmickry with his guitars, but then again I have never been a big fan of solos anyway… The keyboards also brings much needed colour and variation to the songs. They have been used properly enough, without feeling forced or so that the songs would be overburdened by them. The sounds on the album are laudable, but maybe a bit rawer sound could have benefitted the album and give a much needed kick to it.

When roaring the music by HellLight sounds, to put it plainly, quite boring, and the funeral offerings by the band does not feel that dark or leaden anyway. But when they are being “light” HellLight sounds much better, but the heavy planned counterweight for their lighter part could have been just that – heavy and leaden – and maybe played a bit rawer too.

Aleksi Vaittinen