HEIDRA – Sworn to Vengeance [EP]

Sworn_to_Vengeance
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: omakustanne

Aiemmin kaksi demoa julkaisseet kööpenhaminalaiset avasivat virallisten julkaisujen pelin viime vuonna tällä ep:llä. Paljon ei olekaan tämäntyyppistä musiikkia Tanskasta tullut vastaan, tyylinä nimittäin on melodinen viikinki-/pakanametalli. Siispä mielenkiinnolla kuuntelemaan.

Reipasta tulitusta ja ärhäkkää vokalisointia. Mahtipontiset syntikkarevittelyt ovat myös kohtalaisen vahvassa asemassa. Osittain meiningistä tuleekin mieleen Bal-Sagoth. Toisaalta yleisote on melko suoraviivaisesti rokkaava, mikä painottaa vaikutelmia Finntrollin tyyppisten bändien suuntaan. Jykevämmin ryskivissä kohdissa – ja vokalistin vaihtaessa ilmaisunsa matalampaan murinaan – on aistittavissa selviä Amon Amarth -fiiliksiä. Tällaisilla korteilla siis pelataan, ja ihan hyvin pelataankin. Soundien osalta meno voisi olla rujompaakin, nyt kitarat ja rummut kuulostavat aavistuksen liian siisteiltä. Hyvin kaikista soittimista toki saa selvän. Vokalisti osaa myös puhtaan hoilotuksen, eikä siinäkään ole kauheasti vikaa. Osittain on kyllä etenkin syntikoiden vika, että jokainen näistä kolmesta kappaleesta tuoksahtaa hieman sellaiselta muoviselta nykyajan muka-folk metalilta jota on maailmassa jo aivan tarpeeksi. Sävellykset ovat kieltämättä aika toimivia. Kappaleista keskimmäisenä kuultava ep:n nimikappale miellytti omaa korvaani eniten. Ihan kelvollinen maistiainen. Tänä vuonna bändin pitäisi nauhoitella kokopitkää levyä, joten tyylilajin ystävien kannattaa pitää levysoittimet, kypärät ja miekat valmiina.

 

 

These guys from Copenhagen have previously made two demos and last year they released this ep. Actually, not many bands like this have risen from Denmark. The style of Heidra is melodic viking/pagan metal. So, with interested ears, let’s listen.

Brisk musical firing and feisty vocals. Pompous synthesizer melodies also take a big responsibility in these songs. Partly the feeling is similar to the works of Bal-Sagoth. On the other hand, music is quite dynamic and rocking, thus one can find similarities to bands like Finntroll. When the going gets heavier and groovier – and when the vocalist switches to lower growling – I also heard very clear resemblance to Amon Amarth. These are the cards Heidra is playing with, and basically they play very well. Sound-wise, I would like to hear a little bit rougher approach, because now the guitars and the drums sound slightly too clean. Anyhow, all the instruments are audible and well balanced. The vocalist can also sing with a clear voice, and he does that quite competently. Partly I blame the synths for making each of these three songs smell slightly like plastic modern day pseudo folk metal that we have enough in this world already. Well, the compositions are after all quite functional. To me, the title track sounded best of these songs. This ep is quite good presentation from the band. Later this year they should be recording a full-length album, so friends of this style of music should keep their record players, helmets and swords ready.

Seppo Rautio