HEBOSAGIL: Herätys 7″


Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Kult of Nihilow

Pitkään rauhallista julkaisutahtia pitänyt oululaisporukka on näemmä päättänyt pistää oikein kunnolla haisemaan, onhan kyseessä jo neljäs tuotos vuoden sisällä. Tahti ei kuitenkaan hengästytä tai ole vaikuttanut paljoakaan tasoon, sillä kolme niistä on varsin lyhyitä. Keston perusteella äänitettä voi tuskin yleisesti ottaen tuomita, mutta Hebosagilin tapauksessa näin nyt kuitenkin sattuu käymään. Pitkäsoitto Ura teki suuren vaikutuksen, vaikkei aivan totaalinen täysosuma ollutkaan. Sen kappaleista ja kokonaisuudesta nousi esille jotain maagista ja mieltä liikuttavaa, mutta tällä kertaa nautinto ei muodostu samanmoiseksi. Toki formaattikin aiheuttaa rajoituksia, eihän seiskalla pystytä tarjoamaan samanlaista pitkää ja vähitellen yhä vaikuttavammaksi nousevaa hyökyaaltoa kuin CD:llä, kyse on pikemminkin muutamasta täsmäiskusta. Eikä voi kieltää, etteivätkö ne osuisi hyvin lähelle maaliaan, näissä kolmessa biisissä on nimittäin runsaasti hyvää. Soundimaailma on herkullisen rujo ja päällekäyvä, mutta ikävä kyllä laulu hukkuu hieman muun rähinan alle. Liekö tarkoituksellista, sillä useinhan sama ilmiö on kuultavissa bändin keikoilla. Tuo ei nyt mikään iso miinus ole, ja lyriikoista kiinnostuneita varten sanat on printattu kansiin, jotka ovat sivumennen sanoen selkeydessään varsin omaperäiset. Tosin uskonpa monien luulleen hankkineensa split-levyn ruotsalaisen hardcoreorkesterin kanssa.

Ihan sen kaltaista menoa Hebosagil ei kuitenkaan esitä, vaikka heidän raskas rokkinsa rajua ja kiihkeää onkin. Varsinkin a-puolen kappaleet potkivat tarpeeksi aggressiivisesti, joskin jälkimmäisessä olisi ollut aineksia vieläkin parempaan, nyt sävelmä loppuu kesken aivan liian pikaisesti juuri vauhtiin päästyään. Kääntöpuolen veto tuntuu noiden jälkeen rosoisuudestaan huolimatta hieman turhan rennolta, jopa laiskalta. Levyn haukkuminen liian pitkäveteiseksi tai yhdentekeväksi menisi täysin ohi maalin, mutta jotenkin tämä äänite ei kuitenkaan onnistu herättämään minussa samankaltaisia väristyksiä kuin monet yhtyeen aiemmat suoritukset. Vaihteluakin löytyy kyllä riittävästi, mutta suurin hulluus ja mielikuvituksellisuus ovat kuitenkin jääneet matkan varrelle. Kriittisyyteen taipuvaisena saatan olla liian ankara, mutta osittain vika on myös yhtyeen, sillä hehän ovat aikaisemmilla julkaisuillaan nostaneet riman todella korkealle. Sen ylittäminen ei joka ponnistuksella enää onnistukaan.

Tuukka Termonen