Hatespirit – Not of This World (EP)

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Nykta Records / Altare Productions

Oululainen black metal -porukka on tullut kolmanteen julkaisuunsa sitten debyyttinsä, joka tuli vuonna 2016. Kaikki samat jäsenet soittavat myös Serpentfyre-nimisessä kokoonpanossa, joka tuntuu olevan tällä hetkellä jossain määrin paussilla. Hatespirit on näistä kahdesta se raivoisampi ja intensiivisempi bändi. Sen biisit eivät yleensä kovin paljon yli 3 minuutin päälle kipua ja blastbeat on isossa roolissa.

Uutukainen EP on ehkä vieläkin äkäisempää tavaraa kuin kahdella edeltävällä täyspitkällä. Kappaleet jäävät alle kolmen ja puolen minuutin. Vajaa 17-minuuttinen kiekko on nopeasti pyöräytetty. Koko juttu humahtaa läpi nopean ukkosmyrskyn tavoin ja on oikeastaan ohi ennen kuin sitä edes huomaa. Erittäin vaivattomasti kuunneltava tapaus.

Ensimmäinen raita on levyn nimeä kantava ambient-intro, joka on miltei parin minuutin kestollaan hieman turhan pitkä näinkin lyhyen julkaisun kärkeen. Sitten lähteekin kone käyntiin heti kunnolla. Against the Stream on Hatespiritiltä yllättävänkin suoraviivainen paukutus, joka hakee jo vähän 00-luvun Mardukin tapaista menoa, eikä jää ainoaksi lajissaan. Hyvin Hatespirit silti vaikutteitaan yhdistelee, eli pelkkää Marduk-pastissia tämä EP ei ole. Soundi toimii pirun hyvin; kitara raatelee, rummut kuuluvat selvästi, mutta ne ennen kaikkea paukkuvat ja soivat orgaanisesti. Basson raapiminen on jätetty myös miellyttävällä tavalla melko pintaan. Kolmosralli Sons of Sun and Moon on taasen melodinen ja rokkaava, mutta silti draivia ja ruutia piisaa.

Loput kiekosta jäävät ensimmäisten rallien julman hyökkäyksen varjoon. Tavallaan taso ja intensiteetti pitävät, mutta kappaleiden pituudet turpoavat hieman pelkästään riffitoiston vuoksi. Julkaisun lyhyt kesto silti pelastaa, sillä bändin täyspitkiä kuunnellessa taisteluväsymys uhkaa painaa päälle, kun raatelua piisaa 40 minuutin korville. Mielestäni EP-julkaisu olisi voinut olla Hatespiritille paikallaan jo aiemmassa vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan Not of This World on hyvä käyntikorttimainen julkaisu bändille. Se näyttäytyy tässä edukseen. Ei se määrä, vaan se laatu. Etenkin alku on väkevä, mutta kolmelta viimeiseltä kappaleelta jään kaipaamaan erilaisempaa kulmaa. Tälle EP:lle olisi voinut mahtua edes yksi vähän oikeasti poikkeavampi tapaus, jollaisiin olen itse tottunut tällaisilla pikkujulkaisuilla. Oli se sitten rohkea lainaralli tai muutoin tuotannosta esiin hyppäävä raita.

Bändi onnistuu hieman raottamaan sitä kaivattua boksin ulkopuolista potentiaalia erinomaisessa kappaleessaan Sons of Sun and Moon. Rokimpi meno yltyy lopussa kunnolla mielenkiintoiseen tykitykseen jännän ampiaismaisen riffin kera, mutta tätä ei oikein uskalleta hyödyntää sen enempää, vaan biisi loppuu kuin seinään. Ihan kuin bändi jotenkin säikähtäisi sitä, että nyt biisi lähti käsistä. Juuri tällaisissa kohdissa pitäisi päinvastoin antaa mopon keulia kohti uudenlaisia tolkuttomuuksia ja hulluutta. Potentiaalia siis on, ja toivottavasti sitä saadaan jatkossa enemmän esille.

Jaakko Marttila