Hail – Lawgiver [MCD] / Bestial Storms of the Abyssic Pit [MCD]

Bestial Storms (cover)Lawgiver (cover)
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Ahdistuksen Aihio Productions

Vuonna 2001 perustetun Hailin julkaisuhistoria on laaja kuin Anneli Auerin ilmevalikoima, sillä bändin tähänastiseen, reilun vuosikymmenen mittaiseen olemassaoloon mahtuu tasan yksi julkaisu, Inheritance of Evilness –täyspitkä (Barbarian Wrath, 2003). Tähän asiaan tuovat pientä parannusta Ahdistuksen Aihion yhdellä kertaa maailmalle saattamat kaksi minijulkaisua, Lawgiver ja Bestial Storms of the Abyssic Pit. Parannus on kuitenkin verrattain vaatimaton, sillä Lawgiverin sisältämät kaksi kappaletta on jo kertaalleen julkaistu edellä mainitun kokopitkän vinyyliversion bonusraitoina (Northern Heritage Records, 2008). Bestial Storms of the Abyssic Pit sen sijaan pitää sisällään täysin ennenjulkaisematonta materiaalia vuodelta 2001.

Levynkansikuvissa Hailia yksinäisenä sutena mestaroiva Dirtmaster näyttää mieheltä, jolla saattaisi olla enemmän kuin satunnainen ja ohimenevä kiinnostus sotametalliestetiikkaa ála Blasphemy kohtaan, mutta todellisuudessa kanadalaiset satanatsit lukuisine perillisineen eivät kuulu erityisen vahvasti Dirtmasterin musiikissa. Kenties tietynlainen uhmakkuus ja petomaisuus voisi toimia linkkinä sotametallin suuntaan, mutta vain varsin tiheän Beherit ja Impaled Nazarene -filtterin läpi suodatettuna ja vanhalla Kreikalla jälkimaustettuna.

Oman konseptinsa puitteissa Hail operoi vakuuttavasti. Jos ohjelma koostuu mustasta kuolonmetallista, vanhojen jumalien ylistämisestä, uusien jumalien uhmaamisesta ja atavistisesta tutkimusmatkailusta, niin sitähän Hail hyvinkin kirjaimellisesti tekee, sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti. Lähestymistapa ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton.

Kiireetön, kaikessa rauhassa atavistisia kulmia availeva lähestymistapa muotoutuu pitkiksi ja polveileviksi sävellyksiksi, joissa riittää suvantoja, nousuja ja laskuja. Vauhtiakin otetaan välillä, mutta vain välillä. Hailin kiire on parhaimmillaankin kreikkalaista kiirettä, ei norjalaista. Siellä ja täällä kunnianhimo kääntyy kuitenkin itseään vastaan – pitkästä tulee puuduttavaa ja polveileva muuttuu pakonomaiseksi toistoksi. Paraatiesimerkki tästä on Bestial Storms of the Abyssic Pit –minin avausraita, Lava of the Cavernous Cave. Vanhalle Varathronille kunniaa tekevä alku vakuuttaa väkevällä tunnelmallaan, mutta sitten tulee toistoa, lisää toistoa ja jossain kohtaa koko homma alkaa vaikuttaa farssilta. Aloittamisen taito on tärkeä, mutta vähintään yhtä tärkeä on lopettamisen taito.

Ahdistuksen Aihion julkaisemat kaksi minilevyä saattavat valoon viisi kappaletta, joilla on paikkansa osana suomalaista black metal -historiaa ja jotka toimivat niillä, joiden kirjoissa black metalin historia ei ala vuodesta 1997. Saattaa olla, että Hail ei pahuuden saralla saavuta samaa kuin Beherit, ja on luultavasti totta, että myös mystisyydessä se jää sijoittumaan kauas Varathronin taakse, mutta sama taitaa päteä aika lailla kaikkiin menneisiin ja nykyisiin bändeihin. Näin ollen tämän pienen varauksen ei pitäisi pysäyttää ketään, joka haluaa lähteä aikamatkalle menneisyyteen.   

Harri Linnera