Haastattelussa: SATURNIAN MIST – Kaaosta ja magiaa

saturnianmist

Saturnian Mist on Tamperelainen black metal-yhtye jolta ilmeistyi juuri järjestyksessään toinen levy nimeltä Chaos Magick brittiläisen levy-yhtiö Candlelight Recordsin (joka on aiemmin julkaissut yhtyeitä kuten Emperor, 1349, Krieg, Anaal Nathrakh ja Absu) kautta. Haastatteluun vastasi yhtyeen vokalisti fra. Zetekh.

Voisitteko näin alkuun esitellä itsenne ja kertoa hieman jotain yhtyeestänne heille jotka eivät sitä vielä tunne?

– Saturnian Mist on kuusihenkinen black metal yhtye alkujaan Kuopiosta, perustettu vuonna 2006 meikän ja kitaristi fra. Chaoswindin toimesta. Tarkoituksena on yhdistää pakkomielteemme ja kiinnostuksemme okkultismiin, mystiikkaan ja magiaan samaan ilmaisumuotoon musiikin kanssa. Viimeiset vuodet olemme vaikuttaneet Tampereelta käsin ja tuhonneet sekä omia ja muiden psyykkeitä ja sieluja ympäri maita ja mantuja.

Olisi helppoa luulla että kuvaisitte musiikkianne sanoin occult black metal, mutta käytätte nykyään kuvausta black heavy metal of death. Mistä moinen kuvaus? Kuvaako se askelta kauemmas perinteisemmästä black metal-saundista?

– Se on joo yksi tapa katsoa asiaa, mutta kyllä ”occult black metal” on pelin henki edelleenkin, jos joku määritelmä on pakko laittaa. Vuosien varrella ilmaisuumme on päätynyt paljon vaikutteita muistakin genreistä kun ei viitsitä sen kummemmin rajoittaa itteemme, joista nyt mainittavimpina lienevät juuri death metal ja perinteinen heavy metal – black metallin osuuden kuitenkin ollessa musiikillisestikin suurimmassa osassa. Journalistien ja kriitikoiden mielestä tosin ilmeisesti myös punk ja thrash metallikin, mutta antaa niiden hoitaa määrittely joille se on syystä tai toisesta tärkeetä. Ajatusmaailmamme puolesta olemme kuitenkin 100% Satanisteja ja siihen päälle vielä esoteristeja, joten black metallin puolesta on liputettu ennenkin ja liputetaan vastaisuudessakin. Ei meillä ole ollut mitään sen kummempia tietoisia irtiottoja mihinkään suuntaan vaan toimittu niinkin mystisesti kuin ”Tehdään mitä halutaan ja mikä tuntuu hyvältä”.

Kuten aiemmat levynne eroavat selkeästi toisistaan, myös uusin levy tuo tyylistänne esille uusia elementtejä. Verrattuna edelliseen Gnostikoi Ha-Shaitan-levyynne, Chaos Magick:lla kuullaan vähemmän (tai ainakin vähemmän selkeästi) perinteisiä black/death-vaikutteita, ja raskauteen ja mataliin taajuuksiin luottamisen sijaan yleissaundi on erotteleva ja raaka mutta laadukkaasti tuotettu. Tuntuu myös että kappaleiden yleistempo olisi aiempaa nopeampi, joskin tuo saattaa olla osittain saundimuutoksen luomaa illuusiota. Oliko teillä GHS-levyn jälkeen mielessänne jotain tiettyjä asioita joita halusitte kokeilla tai tuoda esille yhtyeen kanssa, vai kuinka nämä muutokset ovat syntyneet?

– Uusi kokoonpano tuo aina uusia nyansseja ilmaisuun väistämättä ja jokainen idea muovaantuu instrumenttiensa kaltaiseksi siinä vaiheessa kun instrumentti (ihminen) ei kykene enää muuntautumaan idean kaltaiseksi ilman hajoamista (sorry guys, you know who you are). Säveltämis-, sovitus-, ja kirjoitusvaihe erosi lähinnä siinä Gnostikoi Ha-Shaitanista, että koko bändi oli tällä kertaa enemmän aktiivisemmin mukana eikä tarvinnut itekseen hakata päätä seinään sävellysvaiheessa ja tietysti perkussionistin mukaan tulo toi vähän syvyyttä ja voimaa kuvioihin. Mutta joka tapauksessa, alku on aina ollut samanlainen ja eiköhän se tule vastaisuudessa olemaankin: Kunhan saan idean ja konseptin, niin siitä vaan räiskimään ja katsoo mitä tulee. Kerettiinhän me tuossa kolmisen vuotta soitella noita uusia kappaleita, ja siinä ne muovaantuivat matkan varrella sellaisiksi kun ovat. Pitää aina koittaa rikkoa omia rajojaan ja välttää toistamasta aiempaa, joten turha rakennella mitään pilvilinnoja vaan katsoo minne tie vie.

Bändissänne on uutena jäsenenä perkussionisti. Mistä moinen idea? Oliko idea perkussioista vastaavasta jäsenestä mukana jo aiemmin, vai nousiko se esille nimenomaan tämän levyn parissa työskennellessänne?

– Tämä idea lähti kunnolla liikkeelle joskus vuonna 2012 kokeilujen ja sattumien kautta. Taustalla on kuitenkin viehtymykseni voodooseen ja shamanismiin, joissa shamaanilla tai papilla on ollut ritualistisena välineenä käytössä lyömäsoitin tai lyömäsoittimia ja joiden käyttötarkoitus on ollut tietoisuuden tilojen muuttaminen ja/tai transsiin pääseminen riehaantumisen ja kontrollin menetyksen kautta juutalais-kristillisen ”hiljentymisen” sijaan. Toinen rumpali toi soppaan lisää kaivattua alkukantaista ja alkuvoimaista energiaa joten pakkohan tämänkaltainen elementti oli lisätä Saturnian Mistiin perinteisen bändikokoonpanon ympärille – varsinkin kun kyse on kaaoksesta, black metallista ja mystiikasta. Ts. tolkku pois ja transsiin.

SM666

Perkussiopuoli ja tietyt lead-kitaran riffit saivat minut miettimään, että onko musiikkiinne haettu vaikutteita etnisestä musiikista?

– Intialainen musiikki, egyptiläinen ilmapiiri, kiinalainen ruoka ja voodoo kiehtoo – joten enemmän tai vähemmän sieltä tulevat tunnelmat taitavat välittyä ainakin omaan säveltämiseeni. Pääasiassa kuitenkin suurin osa matskuista päätyy kuulostamaan puolivahingossa joltain etnisemmältä, kun en todellakaan säveltäessä analysoi mitä teen vaan annan intuition käskyttää ja työstän sitä vaan mikä sattuu kuulostamaan hyvältä. Poislukien tosin lisäperkussionistin käyttö, jonka tarkoitus on enemmänkin flirttailla ko. osa-alueiden (jos nyt niitä voi edes etniseksi musiikiksi sanoa) kanssa kuten aiemmin sanoinkin. Mitä tulee säveltämiseen, niin fra. Ptahaz ja fra. Chaoswind aktivoituvat Chaos Magickilla sävellyspuolella myös vähän enemmän, joten puhun vain omasta puolestani.

Millainen visio teillä alkujaan oli levyn tyylistä, oliko jokin tietty raami tai jotain musiikillisia malleja/esikuvia jonka puitteissa aloitte luomaan kappaleiden tyyliä ja kokonaisuutta?

– Lyyrikkona halusin kirjoittaa temaattisen kokonaisuuden valaistumisen etsimisestä nk. vasemman käden polun (Vamachara) kautta mahdollisimman äärimmilleen vietynä. Levyn nimeksi tuli ”Chaos Magick” loppujen lopuksi, koska uskon että kaikki traditiot, mytologiat ja symbolijärjestelmät yrittävät kuvata lopulta samaa ”totuutta” ja maailmaa sellaisenaan, joten halusin yrittää yhdistää eri symbolikielet ja myytit yhdeksi kieleksi – johon myös kaaos magia(tm) pyrkii (”Belief as a tool”) ja joka vasemman käden tielle valjastatettuna on aika vahvasti sitä mitä lähettiin hakemaan. ”Magick” K:lla, taas on tribuutti Aleister Crowleyn filosofialle ja käsitykselle magiasta. Musiikillisessa luomisessa taas ei ole oikeastaan mitään järkeä. Intuitio on taiteen kieli ja okkultismi sen uskonto, mutta sitten kun luomisen jälkeen pitää päättää mitä aikaansaannoksilla tekee – niin voi käyttää vähän järkeä tietysti, vaikka ei liikaa kuitenkaan. Kappaleita tuli nauhotettua enemmänkin, kuin mitä levylle päätyi – sillä alkuperäinen ajatus oli tehdä levy jossa jokaisella biisillä olisi vastaavuus arkkityyppisessä prinsiippijaossa ja niiden täsmennyksissä (jota esim ovat chakrat, planeettasymbolit, sefirat…), joten kirjoitetut tekstit päätyivät niihin sopiviin biiseihin sitten ja tämän jaon ulkopuolelle jääneet biisit jäivät odottamaan jotain muuta julkaisua. Ajattelin siinä vaiheessa, että mitä jos levyn kappaleet tosiaan kuvittelisi ”chakroina” – väitettyinä energiakeskuksina samalla tavoin ne kuvitellaan ihmiskehoonkin ja koittaisi sisällyttää niihin liittyvät asiat ko. biiseihin muiden teemojen sisälle. Sen verran härski idea, että pakko oli kokeilla. Vastapainona ja vähemmän sekopääselityksenä voisi sanoa, että jonkinsortin musiikillisia esikuvia ovat ainakin olleet uramme varrella aika vaihtelevalta alueelta mm. Mayhem, Darkthrone, Barathrum, Slayer, Celtic Frost, King Diamond/Mercyful Fate, The Doors, Deicide, Nile, Turbonegro, Motörhead, Venom, Dissection, CMX, Grand Belial’s Key, Slipknot, Tom Waits, Red Hot Chili Peppers, Deströyer 666, Tool, Behemoth, Sarcofago jne…

Uuden jäsenen myötä biiseissä tapahtuu paikoitellen todella paljon; perkussiorytmit yhdistyvät käskevämpään rummutukseen, basso ja komppiriffit luovat taustasykkeen, ja nopeat lead-melodiat ja jopa pari lauluraitaa tekevät kappaleista ajoittain hyvinkin kaoottisia. Oliko missään vaiheessa pelkoa että kappaleissa tapahtuisi jo liikaakin, tai että niistä tulisi liian sekavia?

– Ei tommosia jaksa miettiä. Jos kuulostaa hyvältä niin kuulostaa hyvältä. Inhimillinen muuttuja pitää poistaa välistä, jos haluaa oikeasti rajatonta luovuutta. Haluttiin vain että musiikillinen ilmaisu kohtaa levyn tematiikan. Idea sanelee muodon.

Kaoottisempien hetkien vastapainona levyltä löytyy toki seesteisempiäkin hetkiä, kuten akustisesti ja hyvinkin ambient-henkisesti toteutettu Evoking God-kappale. Mitä soittimia kappaleessa on käytetty kitaran ja basson lisäksi? Onko tämän kappaleen merkitys levyllä sama kuin välisoitoilla joita joskus soitatte keikoillanne varsinaisten kappaleiden välissä, ikäänkuin estämässä informaatioähkyä, vai onko kyse aivan eri asioista?

– Itseasiassa en ole edes varma miten Evoking Godin pohja on edes tehty, hah – ei ole ollut tarvetta kysyä kun fra. Psychonaught väsäsi sen itsekseen ja jälki oli sen verran vakuuttavaa. Yhtenä motivaattorina tietysti oli myös toive Chaos Magickin olevan monipuolisempi levy, kuin mitä Gnostikoi Ha-Shaitan – joka on suht. suoraviivainen tekele Sacrifice Of Faces Unbrokenia lukuunottamatta. Hitaammat ja tunnelmallisemmat kappaleet olivat omiaan luomaan laajempaa tunneskaalaa, joten sikäli kyseessä oli vähän sama asia mitä harrastetaan välillä livenä soittaessamme.

a0211375868_10

Levy alkaa raivoisilla ja nopeilla biiseillä ja päättyy White Void Of All-Being:n loppuun joka on musiikillisesti lähinnä minimalistista ambientia – tai no, CD-versiolla on mukana myös Yoga, Hate, Fuck-niminen epilogi. Oliko tällainen draaman kaari harkittu temaattinen ratkaisu, ikäänkuin raivon ja kärsimyksen kautta katarssiin ja seesteisyyteen, jopa autuuteen?

– Jep.

Levyn teko kesti pitkään, jo pelkäksi nauhoitusajaksi on mainittu vuoden 2014 väli maaliskuusta syyskuuhun. Millainen prosessi levyn teko oli? Edellisen levyn kitaroiden tukkoisuus ei vaivaa Chaos Magickia, ja muutenkin vaikuttaa että levyyn on panostettu huolella.

– Prosessi oli aika raastava henkisesti, niin kuin aina nämä tuntuu olevan. Rakennettiin ja perustettiin kuitenkin oma studio (Blackvox Studio) Tampereelle, joten levyn teko tapahtui verkkaisesti tuon puolen vuoden aikana kun kerta oma studio oli käytössä, niin ajan puutteesta ei ainakaan ollut kyse kun pystyi palloilemaan tiluksilla yön selkään päivästä toiseen. Debyytin jälkeen tuli opiskeltua enemmän ja enemmän äänitystä ja studioteknologiaa, koska halusin olla mukana tuotannon jokaisessa osa-alueessa mitä tulee omien bändien ja projektien tuotantoon ja täten varmistaa, että lopputuloksesta tulee juuri sellainen kuin haluan. Allekirjoittanut ja fra. Ptahaz vastasi levyn nauhoituksesta ja itse vielä miksaamisesta, joten tavoite toteutui. Saturnian Mistin nauhoituksissa vaan aina teknologia haraa vastaan, ja tälläkin kertaa raitoja katosi mystisesti ja tietokoneet, laitteet yms. pamahteli rikki ja alkoi taas toimia itsestään kun levy oli valmis. Tämä, ja vielä se, että pyrin nauhoituksissa aina lietsomaan itseni sellaiseen adrenaliinin, tuskan, hulluuden ja epätoivon pyörteeseen – hiljentääkseni ns. arkipersoonan ja varmistaakseni oman osuuteni tulevan niin syvältä ”itsestä” kun vain mahdollista. Nämä tilat kun meinaavat jäämään päälle päiviksi tai jopa viikoiksikin, niin koitapa siinä sitten saada arjesta otetta, hah.

Levyn aiottu nimi ja kannet ehtivät muuttua matkalla. Missä väärin annoitte improvisaation ja intuition olla mukana levyn teossa, ja missä määrin seurasitte ennalta määrättyjä sävellyksiä? Levyn sanoituksellinen painotus kaaoksen käsittelyyn antaisi olettaa että jonkinlaista ilmaisunvapautta oli mukana.

– Pääpaino intuitiolla ja voin aika lailla viime hetkilläkin muuttaa mieltäni jos intuitio sanoo niin, kuten esimerkiksi kävi kannen kanssa. Ulkopuolelta seuraavalle homma voi vaikuttaa täysin mielivaltaiselta sekoilulta, mutta aina kun saan jonkun idean niin sen ympärille alkaa saman tien hahmottumaan erilaisia toteutusmalleja. Matkan varrella saattaa löytyä joku parempi metodi tai muoto tämän idean toteuttamiselle joten lennosta vaihtaminen ei ole ollut vierasta sekään, mutta aika pitkälti esim. Chaos Magickin idea ja temaattinen puoli pysyi samana siitä päivästä kun sen vuonna 2011 ekaa kertaa hahmotin vaikka puun varteen kasvoikin lisää oksia. Improvisaatio rules, esimerkiksi ”Bloodsoaked Chakrament” kappale on käytännössä kokonaan improvisoitu vokaaleiden osalta. Minulla oli selkeä idea mitä halusin sanoa, mutta sitten studiolla ajattelin että ”apuvälineiden” ja itsensä kiduttamisen avulla pitää lietsoa itseni sellaiseen tilaan, jossa sanat tulevat itsestään ja täysin sydämestä. Eikä noita lisäperkussioita liian tarkasti voinut etukäteen miettiä. Ne on vähän joka kerta hieman erilaiset. Musiikki on elävää ja siihen pyrittiin nauhoituksissakin. On tosin taas kappaleita lailla ”The True Law” josta ei taidettu muuttaa yhtään mitään alkuperäisestä suunnitelmasta, ei musiikillisesti tai lyyrisesti. Välillä miettii liikaa ja välillä ei ollenkaan, tasapaino on yliarvostettua.

Millaista yhtyeenne treeni- ja studiotyöskentely yleisesti on? Entä millä tapaa okkultismi ja rituaalit näyttäytyvät toiminnassanne, ts. millä tapaa teoria ilmenee käytäntönä?

– Okkultismi on paljon muutakin kun vaan synonyymi rituaaleille. Ne ovat vain pieni prosentuaalinen osa tästä. Okkultismi on pääasiassa käytäntöä. Sisäisen maailman ja omien ajatuksien todeksi elämistä ”magian” avulla (paremman termin puutteessa.) Teot puhuvat sanoja paremmin.

Levyn sanoitukset ovat pääasiassa Fra Zetekh:n kynästä. Missä määrin käytte sanoituksia ja filosofisia teemojanne yleisemmin läpi bändinne kanssa? Onko tiettyjä asioita joissa täytyy vallita ehdoton konsensus?

– Kun tulee bändiin, niin pitää olla jo konsensus saavutettu tai muuten ei ole asiaa. Silloin ollaan ihan väärässä bändissä jos ei tajuttaisi mitään tai oltaisi samaa mieltä. He, ketkä eivät ole tajunneet ja/tai olleet samaa mieltä eivät pysyneet bändissä, vaikka pieni prosentuaalinen osuus onkin ollut kyseessä jotka tuon takia on ajautunut pois. Kun kyse on yhtyeestä, on esim. suht oleellista että kaikki seisovat tekemisiemme takana. Sen verran one-mind -mentaliteetilla ollaan oltu liikkeellä, että koskaan ei ole tämän asian tiimoilta tullut mitään tappelua ns. ydinporukan kanssa ja jos vierailevia lyyrikkoja on ollut mukana levyillä, niin tämän takana on ollut tiiviimpi yhteistyö taustalla joten se ”konsensus” on löytynyt jo tällöinkin jo kauaa ennen tekstejä, kuten esim. Chaos Magickilla pääsee lukemaan myös Johannes Nefastoksen ja IC Rexin Cinataksen tekstiä joiden kanssa tullut yhteistyötä tehtyä toisaalla aika paljonkin.

Soitatte melko paljon keikkoja. Mikä merkitys keikoilla on yhtyeellenne, ovatko ne oleellinen osa filosofianne julkituomista? Onko keikoissa osittain kyse myös ”vain hevin soittamisesta”?

– Keikkojen tarkoitus on välittää sellaisia asioita, tiloja ja kokemuksia, joihin sanat eivät kykene. Musiikki on magiaa. Loppupeleissä kyse on joka tapauksessa molemmista, eli ihan vaan hevin soittamisesta ja magian kanssa työskentelystä, ja väitän että ne keille black metal keikkailussa ei ole kyse hevin soittamisesta, niin kannattaa miettiä miksi soittaa black METALLIA eikä jotain vitun kelloja jossain luostarissa.

s_m

Mistä levyn intron nimessä ja sanoituksissa on kyse? Minulle sen ”hektisyydestä” tuli mieleen jonkinlainen automaattikirjoitus (automatic writing).

– 612 on kaaoksen luku samalla tavoin kun 666 on pedon luku. Siinä avataan levyn teemoja gematrian (heprealainen numerologia / lukumystiikka) avulla.

Kaaosta käsitellään useassa levyn kappaleista. Ovatko kansilehtisestä löytyvien symbolien merkitys tämän kaaoksen parempi hahmottaminen, eli ovatko ne kuin rakenteita joilla hahmottaa järjestys kaaoksen sisällä?

– Haluan jättää löytämisen iloa kuuntelijoille, joten en aio avata tätä liiaksi. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että mielenkiintoisesti chakrat, riimut, sefirat, planeetat, goeettiset demonit yms… kaikki ovat vastaavuussuhteessa toisiinsa, ja käytännössä ollen samoja asioita eri painotuksilla ja käytännössä vain eri kulttuureiden erilaiseksi nimeämiä. Chaos Magickin yksi ideoista on takoa kalloon, että muodot ovat vaihtuvia, ideat pysyviä. Mikään ei ole totta ja kaikki on sallittua.

Ylempään liittyen, mikä merkitys musiikillisella ilmaisulla on sanoituksellisiin teemoihinne, eli luotteko sävellyksiä vain tukemaan vaiko myös täydentämään sanoituksia? Ts. onko ääni ikäänkuin jatke pisteestä jolloin sanat eivät riitä kuvaamaan jotain?

– En tiedä, Mutta vakuutuin tuossa taannoin siitä, että olen Aleister Crowleyn reinkarnaatio. Tarjoon bisset sille, joka pystyy kumoamaan tämän mulle kasvotusten.

Sanoituksissa käsitellään paljon itsen tuhoamista. Mitä tällöin jää jäljelle? Onko kyse itsen ylittämisestä, ikäänkuin tuhotaan omat pelot hengellisen kehityksen tieltä? Sanoituksianne lainaten: ”within the structures of human fear lies an invitation of becoming god.”

– Löytämisen ilo… mutta vastaan toisella lainauksella albumin lyriikoista: ”Tear your eyes away from your head, if it kills you, you are not worthy and you must die” – Evoking God.

Viitaten sanoitukseenne jota oli käytetty jo Repellings-levyllä: ”There is no darkness in the powers of death.” Miten suhtaudut kuolemaan, ja mitä se sinulle merkitsee? Onko ihmisen elämä vain askel kohti jotain muuta?

– Kuolema on muutos ja ainoa voima, jonka edessä kaikki kumartavat. Syvä kunnioitus on oikea sana. Kuolema on energian ja olemisen muodon muuntautumista toiseen olemisen ja energian muotoon. Mikään ei koskaan häviä, mikään ei koskaan kuole. Energian määrä on vakio jopa modernin fysiikankin mukaan ja Platonin Valtiota komppailen, ei-olevaa ei ole olemassa. Kaikki on.

Levyn voi tietyllä tapaa mieltää temaattiseksi, jossa toistuvina teemoina ovat jo mainitut kaaos, itsen tuhoaminen ja jumaluuteen nouseminen. Suhtaudutteko levyihinne yleisestikin temaattisina kokonaisuuksina, vai millä tapaa tämä hyvinkin yhtenäinen sanoituksellinen linja syntyi?

– Ei vain tietyllä tapaa, vaan kaikella tapaa. Splittiä ja demoja lukuunottamatta jokaisella julkaisullamme on ollut jokin yhteensitova temaattinen linja.

Sanoituksissa on käsitelty itsen tuhoamista laajemmassakin kaavassa: kaiken ihmisten luomien rakenteiden, kuten jumalan, tuhona. Silmiini tuo kuvaus näyttäytyy tietynlaisena uskonhyppynä. Oletan että tuohon liittyy myös omakohtainen ulottuvuuus, joten: millä tavalla itse päädyit satanismin ja okkultismin pariin? Jouduitko tekemään uhrauksia tuon uskonhypyn vuoksi?

– Pienestä pitäen ollut pakkomielle pohtia elämän tarkoitusta, olemassaoloa, kuolemaa, jumalaa – onko olemassa, jos on niin miten? Luonnollinen jatkumo tietysti kiinnostua uskonnoista, filosofiasta, tieteestä, psykologiasta ja mistä lie, jos kyseiset asiat askarruuttavat. Senkin uhalla, että media on täysin väärä seuraavalle ajatusketjulle eikä tämä edes liity suoraan musiikkiin, niin vastaan mielummin ”Miksi Satanismi?” ottamatta kantaa todellisuuden perimmäiseen olemukseen, onko se henkinen vai aineellinen koska se on loppupeleissä yksi ja sama. Anyhow, tarpeeksi tutkittuani vakuutuin, että ”jumala”* on olemassa, joskin yleisen mielipiteen vituilleen vääristämä ja ehkä suhteellisen vanhaksi käynyt termi kuvaamaan olemassaolon reunaehtoa, jonkin sortin metauniversumia ja/tai olemassaoloa itsessään joka EI toimi toisin kun on ohjelmoitu (eli on näennäisesti tietoinen). Vakuutuin myös siitä, maailma tällaisenaan (ja muutenkin) on virhe, ihmisen tietoisuus on virhe jota ”olemassaolo” yrittää korjata; ”Ajatteleva ihminen on turmeltunut eläin” – Rousseau. ”Jumalan” seuraajia ja palvojia ovat tiedottomat ja täysin universumin mekaniikkaa kyseenalaistamatta toistavat organismit, oliot ja olennot – joiden ainoa tarkoitus on vain ylläpitää ja / tai kehittää olemassaoloa paremmin ylläpitämään itseään ja jotka käytännössä täyttävät tarpeensa vain lisääntymällä (eli suurin osa ihmisistä myös). Tämä ”turmeltunut eläin” on kuitenkin juurikin ainoa mahtava asia tässä olemassaolossa, ja se on ns. ”jumalan suunnitelmaa” vastaan, joten sen pitäminen arvokkaana ja jopa tavoiteltavana asiana on Satanismin ydin oli sitten LaVeylainen, tai Teistinen Satanisti tai joku random scifijamppa joka uskoo Luciferin asuvan Saturnuksella – kun Satanismi tuntuu merkkaavan kaikille vähän mitä sattuu ontologisesti. Anne Pönnin ikiaikaista viisautta kompaten: ”Saatana on vapaus”. Ateismi ja teismi ovat muutenkin täysin vanhaksi käynyt vastakkainasettelu, sillä ne ovat viime kädessä sama asia, turhaa käsitekikkailua. Pyörä on pyörä kuttui sitä pyöräksi tai ei.

* Ei mikään inhimillinen ukkeli pilvien päällä, jooko?

Albumilta julkaistiin single VHS-muodossa, jossa oli mukana eksklusiivinen bonusbiisi videoineen. Mistä moinen formaattivalinta? Saturnian Mist-materiaalia on julkaistu aiemmin myös kasettina, joten ilmeisesti analoginauhat puhuttelevat?

– Kerta innostuttiin noita musiikkivideoita tekemään, niin pitihän ne videotkin julkaista niille suunnitellussa formaatissa. Vihaan HD aikakautta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja VHS:llä on paljon enemmän tunnelmaa, joka jättää mielikuvituksellekin enemmän sijaa. Kannattaa kokeeksi katsoa Apocalyse Now Bluraylla ja VHS:llä, ja miettiä kumpi on synkempi. Nykymaailman musiikkivideotkin on yleensä semmosta muoviyoutubepastissia että hyi vittu. Joka tapauksessa, videoita tehdessäni olen tehnyt ne juuri VHS ja filmi-aikakautta silmällä pitäen, joten oli mahtavaa että saatiin näistä julkaistua VHS vaikka ko. formaatin valmistus taidettiin virallisesti lopettaa joskus 2004 jo. Analogiformaatti on aina parempi.

Videoihinne on selkeästi panostettu hyvin paljon, onko lisää luvassa?

– Vannoin kyllä, että en enää haluaisi editoida koska se on ihan paskaa hommaa – mutta ohjaajana nyt ainakin tulen jatkamaan eli jatkoa on varmasti luvassa. Todennäköisesti pyörrän puheeni tästä ja editoin kuitenkin kun en jaksa selittää mitä haluan, vaan nopeemmin saa tehtyä ite.


Muun muassa uuden levyn Evoking God-kappale ja aiemman levyn Sacrifice Of Faces Unbroken saivat minut miettimään, että missä määrin olet tutustunut musiikin ritualistiseen käyttöön? Entä äänen alitajuisiin vaikutuksiin?

– ”Ääni on ihmiskehon ainoa immateriaalinen osa” – Zizek. ’nuff said.

Mitä suunnitelmia teillä on Saturnian Mist:n tulevaisuudelle Chaos Magick-levyn julkaisun jälkeen?

– No tässä jo kolmatta levyä alettiin treenaamaan, joten eiköhän sama meno jatku kun ei muutakaan osaa.

Kiitos haastattelusta! Loppukommentteja?

– ôu yea.

 

Teksti: Mikko Polus

Kuvat: Saturnian Mist