HAASTATTELU: Wardruna – Uusien siementen kylvämistä, vanhojen juurien voimistamista

Teksti: Antti Ojala

Kuvat: Carina Damm / svartseiðr.photography

Norjalainen Wardruna on 2000-luvun alkupuoliskolta lähtien tehnyt tärkeää työtä herättessään uudelleen henkiin muinaisskandinaavista perintöä musiikkinsa kautta.

 

Haastattelun alkuun Wardrunan perustajajäsen ja keulahahmo Kvitrafn eli oikealta nimeltään Einar Selvik selventää yhtyeen syntyhistoriaa sekä oleellisia motiiveja työn takana.

– Minulla on lapsesta saakka ollut vahva kiinnostus muinaisnorjalaisia myyttejä ja sen perinteitä kohtaan. Vuosien varrella kiinnostukseni syveni ja otti sitä myöten käytännöllisemmän suunnan, mikä tämä puolestaan synnytti ensimmäiset ideat ja nauhoitteet vuosina 2002 ja 2003. On niin paljon muinaisia viisauksia ja perinteitä ainoastaan keräämässä pölyä, että minusta jonkun piti ottaa asiakseen niiden käsittely muutenkin kuin vain metallisanoituksissa tai jossain pohjoismaalaiseksi maailmanmusiikiksi nimitettävässä jazzissa, jossa joikaa saamelaistyttö.

– Wardruna kehittyi silloisten muiden projektieni varjossa, mutta pian siitä tuli ykkösprioriteettini. Kyllästyin panostamaan projekteihin, joilla ei ollut minulle merkitystä. Oli luontevaa ottaa Gaahl [Gorgorothin vokalisti] mukaan ideoimaan, koska hän on läheinen ystäväni ja tietää paljon riimukirjoituksesta sekä muinaisen Norjan historiasta. Naissolistimme Lindy Fay Hellan kanssa olin jo hetken aikaa halunnut tehdä yhteistyötä, koska hänellä on ainutlaatuinen ja fantastinen ääni. Mukaan tahtomieni instrumenttien soittamiseen ei oikein ollut ihmisiä tarjolla, joten opettelin niiden soiton itse.

Wardrunan pääasiallinen tavoite lienee muinaispakanallisen hengellisyyden herättäminen henkiin riimukielen avulla. Kvitrafn kertoo, kuinka on mielestään onnistunut työssään.

– Koen näiden ensimmäisten askelten onnistuneen hyvin. Ensimmäisen levymme [Runaljod – gap var Ginnunga] vastaanotto on ollut ylitsevuotavan positiivista, ja Wardruna on saanut paljon huomiota näinkin marginaaliseksi projektiksi. Muinaissoittimien käyttö ja kiinnostus niitä kohtaan on kasvussa Norjassa, ja ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita riimuista, aasainuskosta [ásatrú] ynnä muista vastaavista, saavat musikaalisen välineen ilmaisulleen. Kyseinen prosessi on antanut myös itselleni mahdollisuuden toimia vastaäänenä muinaisnorjalaisten symboleiden oikeistolaiselle väärinkäytölle. Levyssä on kysymys juuri uusien siementen kylvämisestä, ja tässä arvelen onnistuneemme.

Erilaisissa tilanteissa nauhoittaminen on myös olennainen osa Wardrunan konseptia, Kvitrafn kertoo.

– Käsittelen riimuja niin paljon niiden omilla ehdoilla kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa, että käytän oleellisia instrumentteja ja ääniä, nauhoitan oleellisissa paikoissa ja jopa oleellisina ajankohtina tietyn riimun kanssa työskennellessäni.

Yhtyeen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa levy, Runaljod-trilogian avannut Runaljod – gap var Ginnunga, sisältää kahdeksan kappaletta, joista jokainen vastaa jotain tiettyä riimua. Perinteisesti vanhempi futhark-riimukirjaimisto on jaettu kolmeen ryhmään, joista kukin sisältää kahdeksan riimua. Näitä ryhmiä kutsutaan nimellä aettir eli riimuperhe. Wardruna ei kuitenkaan poikkeuksellisesti käytä samaa jaotelmaa.

– Vanhemman futharkin jako kolmeen riimuperheeseen on itse asiassa tuoreempi näkemys kuin vanhempi futhark itsessään on. Tämän jaon esitteli ensin islantilainen Runólfur Jónsson vuonna 1651, ja silloin jako koski nuorempaa futharkia. Jaon soveltaminen vanhempaan aakkostoon on siis vain viimeaikainen olettamus. Trilogialla kertomani tarinan takia en käytä samaa aettir-jakoa. Käyttämäni kaava tulee kyllä tarkkaavaisille ilmi trilogian edetessä.

 

Loitsintaa ja noituutta

 

Mikä on mielipiteesi erilaisten uskontojen iniatorisista järjestelmistä? Koetko eksoteeristen uskontojen muodollisessa toteutuksessa olevan transsendenttista linkkiä arkkityyppisiin ideoihin?

– Koen uskomusten olevan jotain erittäin henkilökohtaista, ja täten niiden tulisi olla oman itsensä muovaamia jatkuvasti etsien ja kokien “totuutta” ennemmin kuin perustaen totuuden muiden ihmisten kokemukselle samasta asiasta.

– On olemassa paljon linkkejä ja yhtäläisyyksiä moniin paikkoihin, mutta minulle mielenkiintoisinta on opiskella perinteitä, jotka lähestyvät asiaa niin kutsutun shamanistisen vyön kautta. Tietomme norjalaisista perinteistä on monilta aspekteiltaan hajanaista, joten on ainoastaan luonnollista katsoa muihin vastaaviin traditioihin löytääksemme enemmän paloja arvoituksesta.

Musiikissaan Wardruna käyttää arkaaista galdr-tekniikkaa hyväkseen; myös feminiinisempi vastine samankaltaiselle taidolle, nimeltään seidhr, on myös mukana ilmaisussa. Galdr-tekniikka on eräänlainen väline tietyn riimun ja konkreettisen olemisen tason välille. Seidhr vastaavasti viittaa shamanistiseen työskentelyyn noituuden kanssa, ja ”noituus” käsitettynä muulla kuin kristillis-moralistisella tavalla. Sekä galdr että seidhr ovat molemmat olleet olennainen osa muinaisnorjalaista yhteiskuntaa.

Wardrunaa aloittaessasi, oliko ilmiselvää että tulisit harjoittamaan näitä taiteenlajeja itsekin? Onko lähestyminen näitä harjoitteita kohtaan ollut haasteellista?

– Kuten aiemmin sanoin vastauksessani, se oli osittain omaa harjoitustani muinaisnorjalaisen mystiikan viitteiden sisällä, joka sai minut alun perin perustamaan Wardrunan, joten on oikeellista sanoa näiden olevan tärkeä osa niin tätä projektia kuin henkilökohtaista elämäänikin. Kyseistä traditiota saattaa olla vaikea lähestyä, koska käytettävissä olevat lähteet ovat vähäiset ja hajanaiset. Kuinka muinaisnorjalaisessa yhteiskunnassa harjoitettiin seidhriä, sitä emme ehkä koskaan saa tietää; vaikka seidhr on melko usein mainittu lähteissä, ne eivät itsessään kuvaa kuin asiaan liittyviä olosuhteita, pääasiallista intentiota tai lopputulosta. Pyrin muodostamaan vakaata pohjaa sillä tiedolla, mitä tiedämme, ja etenemään siitä eteenpäin. Ajat ovat muuttuneet niistä ajoista, kun seidhr oli elävä perinne, ja uskon todella että näiden muinaisten tekniikoiden ja traditioiden henkiinherättämisen työssä on yhtä tärkeää katsoa nykyhetkeen kuin menneisyyteen.

– Galderi tai galdr on muinaisnorjalainen ilmaisutapa oraaliselle loitsinnalle, tehty eritellyssä runomitassa, joka voidaan esittää myös kuvallisesti riimujen tai muiden abstraktien kuvioiden avulla. Galderilla siis itsessään ei välttämättä ole yhteistä kurkkulaulannan kanssa, ja täten sitä voisi yhtä hyvin vaikkapa esittää huutamalla, mutta käytän kyseistä tekniikkaa tietyissä kappaleissa, koska minusta ne ovat voimakkaita ja niissä on erittäin miellyttävä sekä sopiva saundi.

 

 

Rituaalin eläväksi tekeminen

 

Wardruna on tehnyt live-esiintymisiä vuodesta 2009 lähtien aina tähän päivään saakka. Sekä esteettinen että musikaalinen puoli ovat olleet erittäin tarkoin harkittuja ja näyttäviä, eikä kokonaisvaikutelman vakuuttavuudesta voi ainakaan allekirjoittanut olla eri mieltä.

Kvitrafn, kuinka kuvailisit live-tilanteitanne? Perinteitä kunnioittavat puvustukset ja historialliset soittimet ovat osana esiintymisiä tehden kokemuksen autenttisen ja koherentin. Mutta onko näiden käytölle olemassa muitakin kuin esittämiseen liittyviä syitä?

– Konsertimme ovat enemmän musiikillisen rituaalin kuin tavallisen keikan kaltaisia. Pyrimme visuaalisella kokemuksella tukemaan musiikkia niin paljon kuin mahdollista tehden koko ilmaisusta paljon voimallisemman. Ei ole kyse niinkään pyrkimyksestä autenttisuuteen, vaan pikemminkin oikean energian ja tunnelman saavuttamisesta. Lisäksi esiintyminen Wardrunan kanssa poikkeaa täysin siitä, mitä olen aiemmin tehnyt. Kyseessä on paljon henkilökohtaisemmasta, tunnepohjaisemmasta ja kommunikaativisella tasolla erilaisesta tavasta aiempiin tekemisiini verrattuna.

Kvitrafn jatkaa kommunikaatiosta Wardrunan esiintymisiin viitaten:

Wardrunan konsertissa on kaikkiaan kyse kommunikaatiosta ja yhteydenpidosta yleisön kanssa musiikin kautta. Näen sen dialogina, jossa ruokimme toisiamme, ja tämä vuoropuhelu on joskus paljon vahvempi soittaessa lavoilla, jotka eivät ole niin korkealla ja istuvan yleisön edessä. Minusta on erittäin epämiellyttävää soittaa humaloituneen yleisön edessä!

Haastattelumme saapuu kohti päätöstään, mutta sitä ennen perinteiset tiedostelut tulevan materiaalin etenemisestä. Suomalaiselle yleisölle lupaillaan myös jotain odottamisen arvoista.

– Uusi materiaali edistyy erittäin hyvin. Ensimmäisen levymme jälkeen minulta otti hieman aikaa löytää rytmi ja rauhallisuus työskentelyä varten, mutta nyt olen jälleen vauhdissa toivoen julkaisua varhaiselle keväälle seuraavaa vuotta. Suunnittelemme keikkoja levyn julkaisun jälkeen, ja Suomi on todella korkealla listalla, missä haluamme vierailla musikaalisen rituaalimme kanssa! Til árs ok fridar!

 

www.wardruna.com