HAASTATTELU: Hexvessel – Magia, runous, arkkityypit

Teksti: Seppo Rautio

Kuvat: Hexvessel

 

”Tarkoituksena olisi ymmärtää ihmisyyttä, ja pelkän vihan tunteminen estää tuon ymmärrykseen kehittymistä.”

Viipyilevää ja kummallista ja samaan aikaan intiimiä ja maanläheistä, psykedeelissävytteistä folk rockia luova Hexvessel toi syksyllä ihmisten kuultavaksi toisen albuminsa No Holier Temple. Kahdeksanjäsenisen bändin omalaatuinen tunnelmointi nosti mieleen monia sammaleisia kysymysmerkkejä, joten oli parasta soittaa yhtyeen päämiehelle, Mat McNerneylle.

 

Syksyisenä iltana puhelimeen vastailee rennon kuuloinen mies. Hän kertoo, että kesä on kulunut melko touhukkaissa merkeissä.

– Eipä ole ihmeempiä lomia tai taukoja ehtinyt pitämään. Töitä tehdessä lähinnä. Kävimme kyllä Saimaalla ja ihailimme siellä muinaisia siirtolohkareita ja kaunista luontoa.

 

 

Puiden pyhyys

 

Hexvesselin ensimmäisellä Dawnbearer-levyllä Matin mukana olivat soitannollisen panoksensa antamassa esimerkiksi Andrew Aort McIvor (Code) ja Carl-Michael Eide (Virus, Ved Buens Ende). Uutukaisella soittaa pääjehun lisäksi jo seitsemän henkilöä, jotka ovat peräisin muun muassa yhtyeistä Dark Buddha Rising ja Galacticka. Kuinkas tässä näin kävi, että Hexvesselistä tuli kahdeksanlonkeroinen olento?

– Se ei ollut suunniteltua, niin vain tapahtui. Näin Dark Buddha Risingin soittavan livenä ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Tiesin, että halusin laajentaa bändini soundia. Dark Buddha Risingin tyypit kyselivät minua yhteistyöhön samaan aikaan, kun ajattelin pyytää heitä bändiin. Ajattelimme samoilla taajuuksilla, se oli kuin kohtaloa. Sitten jammailimme yhdessä ja koko juttu alkoi laajentua ja vakavoitua. Niinpä saimme kahdeksanjäsenisen bändin, ja lavasoundistakin saatiin melko massiivinen. Tämä oli juuri sitä mitä olin hakenut. Pystyin säilyttämään joitakin oleellisia asioita edelliseltä Dawnbearer-albumilta mutta samalla sisällyttä mukaan monia uusia instrumentteja ja jotta sen voisi toteuttaa myös keikalla, tarvittiin uusia ihmisiä mukaan.

Mat on selvästi tyytyväinen bändin nykyiseen henkilökemialliseen tilanteeseen:

– Olemme nyt perhe. Toki, kuten yleensäkin perheessä, joku muuttaa kotoa, toinen lähtee jonnekin mutta palaa sitten, joten katsomme miten käy. Olen avoin tulevaisuuden suhteen. Musiikki ja soundin laajentaminen edelleen tarkoittaa, että tarvitsen useita soittajia olemaan mukana. Pidän todella tästä kokoonpanosta, se sopi täydellisesti tälle levylle ja nyt haluan soittaa heidän kanssaan keikoilla.

Mielestäni No Holier Templellä on edelliseen levyyn verrattuna enemmän psykedeelisiä elementtejä, pimeämpää tunnelmointia ja jopa jazzahtavia elementtejä. Toisaalta perinteiset rock-ainekset eivät ole kovinkaan hallitsevia.

– Kyllä, olen saanut paljon vaikutteita 70-luvun folk rock -bändeistä, jotka kehittyivät progressiiviseen ja psykedeeliseen suuntaan. Tällä levyllä tulee tavallaan esille Hexvesselin toinen puoli. Se oli tietoinen päätös, että tekisimme ilmapiiristä hieman progemman. Sydämeltään kappaleet ovat yhä folkia, päällä vain on erilaisia kerrokia. Jatkossa aiomme tutkia, mihin tuo progressiivinen laajentuminen vie bändimme. Tämä tuntuu luonnolliselta kehittymiseltä.

Levylle päätyneet kappaleet eivät syntyneet yhdessä putkessa ja sellaisenaan valmiina:

– Kaikki musiikkini on kasaantunut vähitellen vuosien saatossa, ikään kuin säilöön jääneiden riffien ja ideoide päälle. Tällä levyllä bändi oli todella mukana auttamassa minua kanavoimaan haluamaani äänimaisemaa ja sovittamaan kappaleet. Soitamme paljon yhdessä ja nauhoitimme suuren osan levystä livenä. Näin prosessissa oli mukana monta erilaista persoonallisuutta ja kokonaisuudesta tuli hyvin uniikki. Mukana on hyvin hämäriä kitarasoundeja. Monet bändit vain hyväksyvät tietyn vahvistimen suoraviivaisen perussoundin, me halusimme lähestyä asiaa eri kulmasta. Mielestäni saimme mukaan omat sormenjälkemme. Tein sävellykset mutta muut auttoivat luomaan musiikillisen kokonaisuuden.

Musiikin luonteelle sopivasti kappaleiden sanoitukset ovat hyvin pohdiskelevia. Noissa pohdiskeluissa yhdistyvät selkeät tuokiokuvat, voimakkaat tunteet ja laajemmat filosofiset perspektiivit.

– Lyriikat perustuvat muun muassa John Muirin ja Herman Hessen teksteihin. Ajatuksena on puiden pyhyys. Muir käsitteli ympäristöasioita, etenkin Yhdysvaltoihin ja maan kansallispuistoihin liittyen. Hän oli ihminen, joka puhui paljon luonnosta ja sen suojelusta. Muirin ajatuksista kumpusi paljon ideoita aina albumin nimeä myöten: kuinka meidän tulisi tutkia luontoa ja löytää sieltä jotain pyhää. Enkä tarkoita pyhää niinkään uskonnollisessa mielessä, vaan siltä kannalta, että havaintojen pohjalta ymmärtäisimme takoituksemme ja paikkamme universumissa.

Hexvesselin meininki on siis lievästi sanottuna luonnonläheistä, oikeastaan lähinnän luontoon uppoutunutta ja sulautunutta. Onko laulajamies itse sitten joka päivä metsässä samoilemassa?

– En ole päässyt viettämään tarpeeksi aikaa luonnossa, mutta yritän olla siellä niin paljon kuin mahdollista. Tunnen, että sydämeni todella kuuluu sinne, luonnon helmaan. Valitettavasti meidän kaikkien on kuitenkin ansaittava elantomme ja tällä hetkellä se onnistuu nimenomaan kaupungissa. Kuitenkin, aina kun se on mahdollista, vietän aikaa retkeillen ja mökkeillen. Siellä ympäristössä musiikin tekokin tuntuu koko ajan luonnollisemmalta: minun ei tarvitse keksiä asioita, kerron vain mitä näen ympärilläni, Mat määrittelee ja jatkaa:

– Kyse on enemmän siitä, millainen oikeasti olen, kuin mistään roolista. Tietynlaista luontoestetiikkaan viittaavaa muotia näkee nykyään paljon musiikkipiireissä mutta minulla ei ole kiinnostusta sellaiseen. Saan voimaa ja henkisyyttä suoraan luonnosta sen sijaan, että asettelisin kiviä johonkin muodostelmiin tai muuta vastaavaa. Tuntuu hienolta olle rehellisesti oma itsensä.

Kotoa häneltä ei kuitenkaan löydy eläinkaveria:

– Tietysti olen kiinnostunut eläimistä ja niiden liikkeiden seuraamisesta, mutta en ole kovinkaan innostunut pitämään lemmikkejä. Jos olisi aikaa ja tilaa, kotieläimille kyllä voisi olla paikkansa.

Luonnossa siis ovat elämän kiertokulun ja kosmisen järjestyksen voimat helposti havaittavissa. Eikö toisaalta nykyaikaisessa kaupungissakin ole paljon ihasteltavaa todellisuutta, luontoa toiseen muotoon muokattuna?

– Kyllä, tietysti. Riippuu siitä, mitä asioita todellisuudesta päättää nähdä. Muinaisina aikoina, kun ihmiset elivät luonnonvoimien ympäröiminä, he kaikki uskoivat joihinkin näkymättömiin voimiin, eli se oli todellista heille. Noista ajoista lähtien on ollut selvää, että missä sydämesi on, olet oikeasti siellä. Mielikuvitus on vapaa. Minne tahansa menen, eläydyn ympäristöön. Suomi on siitä hieno maa, että joka puolella on niin helppo päästä yhteyteen luonnon kanssa, metsääkin on niin paljon.

Yksi yleinen piirre luonnon ihailussa etenkin undergound-metallissa on sen yhdistyminen ihmisvihaan: ihminen on vain luonnonoikku, jonka tuhoa ja kärsimystä toivotaan ja juhlistetaan sanoituksissa. Mat ei black metal -taustastaan huolimatta tällaisille linjauksille lämpene.

– On toki surullista, että ihminen tuhoaa luontoa. Sellaiset tunteet voivat helposti vyöryä ylitse, jos ei ole varovainen. Olen luottavaisempi ja toiveikkaampi luonnon kuin ihmisten suhteen. Kuitenkin luotan, että muutos ihmisen käytöstavoissa on mahdollinen. En oikein usko koko anti-humanistiseen juttuun jota ilmenee vaikkapa black metalin parissa. Se on hieman lapsellista. Tarkoituksena olisi ymmärtää ihmisyyttä, ja pelkän vihan tunteminen estää tuon ymmärryksen kehittymistä. Ihmiset ovat osa luontoa ja paikkamme siinä olisi hyvä ymmärtää. Juuri siitä tulee levyn nimi, No Holier Temple: luonto on pyhä siinä mielessä, että olemme syntyneet luonnosta ja voimme kokea tietyn pyhyyden kun ymmärrämme yhteytemme maailmankaikkeuteen.

Onko tämän kaiken hartaan tunnelmoinnin ja hienovaraisen havainnoinnin keskellä sitten tilaa myös musiikilliselle hauskanpidolle?

– Kyllä, pidämme hauskaa. Etenkin kun soitamme livenä, nautimme siitä ja olemme tyytyväisiä, että ihmiset tulevat kuulemaan meitä. Emme halua ottaa itseämme niin vakavasti, että emme nauttisi musiikin tekemisestä.

Mies toteaa, että he eivät halua soittaa liian usein samoissa paikoissa, ettei keikoista tule liian rutiininomaisia suorituksia. Näin jokaiselle keikalle on mahdollista järjestää jotain erikoislaatusta.

Ja useinhan noita erikoislaatuisia esiintymisiä tupataan samonaan rituaaleiksi, etenkin black metalin ja occult rockin yhteydessä, jopa kliseeksi asti.

– Emme toisaalta tietoisesti kutsu keikkojamme rituaaleiksi kovin usein. Mutta näinhän se on, että tuosa sana sopii hyvin kuvaamaan tietynlaisia keikkoja, vaikka monet sitä käyttävätkin. Hyvä asia kyllä, jos jotkut yleisössä kokevat esiitymisemme seremoniallisena tapahtumana. Kun kanavoimme tiettyjä tunnelmia, se tuntuu hyvin maagiselta. Ja mehän uskomme magiaan. Tällainen rituaalisuus tuntuu hyvin luonnolliselta. Haluamme päästä itsemme ulkopuolelle ja siihen on keikalla esiintyessä mahdollisuus.

 

 

Jättimäiset lohkareet

 

Seuraavaksi Mat selittää hieman laajemmin, mitä magia hänelle merkitsee.

– Mielestäni voimme harjoittaa magiaa joka päivä. Kyseessä on oman tahdon muuttaminen toiminnaksi, unelmien tekeminen todeksi. Sitä, että löytää ideoita ja ajatuksia, joita kohti pyrkii ja tekee niistä totta. Minulle se on taikuutta. Se pohjautuu tunteeseen, että jotain oleellista tapahtuu nyt, ikään kuin tyhjästä ilmaantuu mahtava tulle, kuten vaikkapa orgasmin kokemuksessa tai taiteellisessa elämyksessä. Ihmiset toki yhdistävät taikuuden perinteiseen kuvastoon, jossa on mukana fantasiaelementtejä. Taikuuden ei kuitenkaan ole pakko olla sellaista, hän määrittelee ja jatkaa:

– Myös maagisten kaavojen opettelu on samalla tavoin tahdonvoiman kanavointia. Tietynlainen tapa muuttaa tahto toiminnaksi. Jos jotain haluaa tarpeeksi voimakkaasti, sen myös saa tapahtumaan. Se, että aikoinaan saimme ensimmäisen levyn tehtyä, oli myös taikuutta. Se oli minulla toteutunut unelma.

Haastateltava sanoo myös opiskelleensa runsaasti maagisia rituaaleja.

– Olen hankkinut paljon rituaaleihin liittyvää kirjallisuutta. Erilaisilla tavoilla pystyy saavuttamaan erilaisia asioita, tekemään itselleen yhä paremmin selväksi, mitä on tämän kaiken takana. Samalla voi häivyttää omia pelkojaan. Kuitenkin, jos valitsee vaih yhden tavan harjoittaa magiaa, se rajoittaa samalla tavoin kuin jämähtäisi uskomaan pelkästään Raamattuun ainoana totuutena. Kun magian harjoittamisessa edistyy, ei enää tarvitse mitään valmiita kaavoja. Hieman kuin hyvä kokki, joka osaa soveltaa aineksista ruokaa ilman valmista reseptiä.

Mat selittää myös käsitystään voimista, joita ihmiset kutsuvat toisinaan jumaliksi. Persoonallisten hahmojen sijaan hänen käsityksensä on monipuolisempi:

– Ihmiset ovat kehittäneet jumala-käsitteen joillekin tärkeille asioille, eli siinä mielessä niitä on olemassa. Toisaalta jumalia voi löytyä mistä haluaa, jos vain etsii ja tulkitsee maailmaa tietyllä tavalla. En sinänsä usko varsinaisiin olentoihin, mutta tietynlaisiin arkkityyppeihin, joita luonnossa voi havaita pyhyyttä etsiessään. Liiallinen jumalolentojen ajattelu ja etsiminen voi olla ihmiselle tuhoisaa. Puhunkin pieluummin yleisestä pyhyydestä. Jumalolennot ovat ennemminkin viitteitä jostakin taustalla olevasta, mitä ei muuten osaa kuvailla.

Sitten annan miehelle tehtäväksi kuvailla täydellisen Hexvessel-keikan puitteet.

– Mietitäänpä. Täydellinen paikka ja aika… Näin aika hienon paikan Mojaven autiomaassa, kun olin alkuvuodesta siellä retkeilemässä. Siellä oli mahtava ympäristö keikalle: kiviä, joita ympäröi aina lisää kiviä, jättimäisiä lohkareita joissa oli eläinten ja jättiläisihmisten kaltaisia muotoja. Minulle tuli tunne, että siellä olisi hienoa soittaa jopa ilman yleisöä. Mikä tunne olisi soittaa kokonainen setti kiville, hiekalle ja skorpioneille! Ehkä siis joku päivä soitamme siellä ison kiven päällä, mies hahmottelee innostuneesti.

Brittiläinen Mat on siis jo vuosia asunut Suomessa. Hän on viihtynyt enemmän kuin hyvin.

– Kyllä, rakastan todella eloani täällä. Tämä on todellakin maaginen, pyhä paikka. En voisi juuri nyt kuvitella asuvani muualla. Maa tuntuu eräänlaiselta turvasatamalta.

– Olen opiskellut suomen kieltä vuoden verran mutta en ole oppinut kovin paljon. Se on minulle vaikea kieli. Jatkan opettelua. Tunnen tyyppejä, jotka ovat asuneet täällä kymmenen vuotta eivätkä vieläkään puhu kauhean sujuvasti. Mutta pidän toivoa yllä! Ymmärrän kyllä joitakin keskusteluja, mutta en halua nolata itseäni puhumalla surkeaa suomea, etenkin kun suomalaiset puhuvat niin hyvää englantia. Ehkä joskus opin kiehtovan kielenne kunnolla.

Takaisin magiaan: ovatko nämä taikavoimapuheet ja vastaavat Matin omaa harrastusta vai jakavatko muut bändin jäsenet saman mielenkiinnon kyseiseen aihealueeseen?

– Kyllä, puhumme niistä paljon. Teemme perinteisen suomalaisen saunarituaalin ja siellä puhumme näistä asioista. Jokainen bändin jäsen on kiinnostunut näistä asioista. Sehän on eräänlainen edellytys sille, että voi olla mukana Hexvesselissä, ei tietenkään ääneenlausuttu vaatimus, mutta nämä asiat ovat luontevasti yhteisiä puheenaiheitamme.

 

”Olen hyvin sanakeskeinen ihminen, nautin niistä suunnilleen yhtä paljon kuin musiikista.”

 

Kuvat ja sanat

 

Minkälainen sitten on metallitaustaisen (mm. Dødheimsgard) muusikon suhde metallimusiikkiin nykyisin?

– Nautin siitä yhä. Ehkäpä en kuitenkaan nykyisin kiinnitä niin paljon huomiota genreen. Kun siis poimin itselleni jonkin levyn kuunneltavaksi, en ajattele sitä ensisijaisesti vaikkapa heavy metal -genren edustajana vaan pyrin kuuntelemaan yleistä sisältöä, onko se vaikuttavaa musiikkia. Ennen koko olemukseni oli kietoutunut metallin maailmaan, joten olen kyllä jo saanut hyvän annoksen sitä puolta tässä elämässä. En enää seuraa metalligenren tapahtumia herkeämättä mutta nautin yhä monista levyistä.

Uteluuni siitä, saako Mat myös ”pinnallisesta” musiikista suurta nautintoa, kuten hän vaikuttaa saavan syvempää henkisyyttä tavoittelevasta tavarasta, hän vastaa innostuneesti:

– Kyllä, toki! Pystyn nauttimaan kaikenlaisesta musiikista. Uskon, että jokaisessa genressä on löydettävissä se todellinen, vaikuttava ydin. Toki on paljon musiikkia, jossa on lapsellisia piirteitä ja latteaa seksuaalisuutta, ikään kuin lastenmusiikkia aikuisille. Toisaalta hyvä popmusiikki on mahtavaa. En taida tuntea ketään, joka ei pitäisi Michael Jacksonin varhaisesta tuotannosta, sehän on melkoista neroutta.

Sitten eritellään hieman Hexvesseliin musiikillisesti vaikuttaneita artisteja.

– Meistä kuulee varmaan helposti, että monet 70-luvun bandit kuten Jefferson Airplane ja The Doors ovat vaikuttaneet musiikkimme. Toisaalta, kun kirjoitan kappaleita, ammennan inspiraatiota hämärämmistä bändeistä, joista nautin todella paljon, kuten Amon Düül II, Van der Graaf Generator tai Ultimate Spinach, jonka kappaleen myös coveroimme [No Holier Templen lopussa kuultava Your Head Is Reeling]. Toivon, että voimme samalla tavoin kulkea todella omaa polkuamme. Toisaalta voin mainita varhaisen Pink Floydin, samoin Tangerine Dreamin ja Simon & Garfunkelin. Paljon tietysti folkia ja myös metallia, mies intoutuu luettelemaan.

No Holier Templen kansikuva on mielenkiintoinen valokuva, jossa ihminen kirjailmellisesti uppoutuu puun sisään, mukautuu osaksi metsää.

– Löysin hienon Bastian Kalousin kuvan. Olin jo tutkinut paljon erilaisia mahdollisia kuva-aiheita ja me kaikki olimme keräänneet erilaista taidetta. Alun perin tunnetumpi artisti David D’Andrea oli tekemässä kansikuvaa levyllemme, mutta tämän kuvan nähdessäni muutin heti mieleni. D’Andrean piirros tuli sitten levyn sisäkanteen ja Kalousin valokuva kansikuvaksi. Tuntui, että mikään kuva ei voisi paremmin kertoa siitä, mitä musiikilla oli tarkoitus ilmentää. Tämä tyyppi on myös hyvin kiintynyt luontoon ja viettää siellä paljon aikaa kuvaten ympäristöä.

Musiikillisen luomisen ja visuaalisten ideoiden lisäksi Mat suhtautuu intohimolla runouteen.

– Kerään paljon runokirjoja, myös tuntemattomia kirjoittajia. Etsin jatkuvasti uusia teoksia luettavaksi, jotkin tuntemattomien runoilijoiden kirjat voivat olla todella vaikeita löytää. Jotkut heistä ovat jopa kuolleet ilman, että ovat saaneet nimeään lainkaan tunnetuksi, ehkä kymmenen tai parikymmentä ihmistä on ehtinyt lukea heidän tekstejään. Olen hyvin sanakeskeinen ihminen, nautin niistä suunnilleen yhtä paljon kuin musiikista.

Omaa runokirjaa hän ei kuitenkaan näe tässä vaiheessa tarpeellisena kirjoittaa:

– Toisaalta olisi hyvä julkaista erikseen runoja, mutta kun olen löytänyt näin hienon kanavan ja muodon kuin Hexvessel, tuntuisi tuhlaukselta jos kirjoittaisin sanoituksia tästä musiikista erillään. Niin moni runoilija toivoo, että saisi runojaan esitettäväksi musiikin säestyksellä. Jos jättäisin musiikin pois, se olisi vähän kuin värillisiä tauluja tekevä taiteilija alkaisi maalata mustavalkoisia teoksia.

http://hexvessel.tumblr.com/