HAASTATTELU: Conan – Säröisen perustan moukarit

conan_logo

“Emme teeskentele, että toimisimme jonkinlaisena kanavana Valhallaan tai olisimme Saatanan sanansaattajia, tai muuta tuollaista roskaa.”

Viime vuoden miellyttävimpiin yllätyksiin kuului brittiläisen Conan-yhtyeen levy Monnos. Kuusi raitaa, joista yksi on kevyempi instrumentaali. Loput viisi jurnuttavat ja vellovat kuulijan yli simppelillä alkuvoimaisuudella. Fiilis on yhtä aikaa synkeä ja vapautuneesti rullaava.

Yksi ultraraskaasta doom/sludge-jytinästä vastuullinen, kitaristi-vokalisti Jon Davisvastaili sähköpostitse ja kertoili tunnelmistaan. Vastaamishetkellä hän istuskeli kotona ja teki hommia tietokoneella. Lievää sairastelua oli myös ollut ilmassa, mutta sehän lähtee esimerkiksi Miasman kanssa juttelemalla. No, asiaan. Aluksi mies valottaa bändin syntyhistoriaa.

– Alunperin bändi pistettiin kasaan loppuvuodesta 2006, kun minä ja eräs ystäväni tapasimme ja teimme muutaman kappaleen, joista kehittyivät biisit Satsumo, Krull ja Battle in the Swamp. Sen jälkeen kyllä hajosimme mutta aloitimme uudestaan. Tapasin Paulin [O’Neill, rummut] alkuvuodesta 2008 ja siitä asti olemme olleet enemmän tai vähemmän yhtenäinen tiimi. Basistin paikka on vaihtunut muutaman kerran mutta juuri nyt tämä kokoonpano – minä, Paul ja Phil [Coumbe, basisti-vokalisti] – on hyvin vakiintunut.

promo-01

Keskipisteessä musiikki

Bändin nimi on kyllä helposti mieleenjäävä, voimallinen ja rehellinen. Toisaalta se voi kuulostaa liian helpolta valinnalta, jopa lapselliselta ja typerältä. Pakko siis kysyä, mitä mieltä Jon itse on nimen toimivuudesta.

– Todellakin, kuinka monta bändinnimeä tuleekaan mieleen, jotka kuulostavat teeskentelevältä paskalta tai vain kopioivat suosikkibändiensä ideoita tai, mikä vielä pahempaa, vain nappaavat nimensä ankeasta “trendikkäiden” ideoiden laarista? Puolet näistä bändeistä on sellaisia, että niistä tietää, miltä ne kuulostavat jo ennen kuin painaa play-nappia, mikä on mielestäni aika ankeaa. Toisaalta jotkut ylimiettivät bändiensä nimiä ja yrittävät liikaa, pyrkien vaikuttamaan älykkäiltä ja taiteellisilta. En toki sano, että meidän nimivalintamme on siistimpi tai jotain mutta se vain oli sellainen juttu, kun istuin alas ja nimi tuli mieleeni. Tarkistin, oliko nimi varattu ja sen jälkeen otin sen heti käyttöön. En valinnut sitä minkään trendin vuoksi tai muuta sellaista, sillä en miettinyt edes, millaista musiikkia olimme juuri tekemässä enkä pitänyt meitä doom-yhtyeenä tai mitä ikinä olemmekaan. Se sopii musiikkimme ytimiä myöten, meidän mielestämme se on paras nimi jonka saatoimme ottaa ja sehän on tärkeintä.

Albumin kannen, samoin kuin parin aikaisemman julkaisun kuvan, on piirtänyt hemmo nimeltä Tony Roberts. Jälki on tyylikästä ja mielikuvitusta kutkuttavaa.

– Tony on hieno taiteilija ja hänen kanssaan on mukava työskennellä. Häneen tutustuimme alkupeäisen basistimme John McNultyn kautta. Haimme silloin sopivaa taidetta Horseback Battle Hammer -ep:lle ja näkemyksemme synkkasivat saman tien. Varmaankin hän näki tekemisemme rehellisyyden ja tajusi, että olemme asiallisia yhteistyökumppaneita. Siitä hommat sitten etenivätkin helposti. Annoimme Tonylle kappaleiden demoversiot ja niiden nimet ja pääideat, ja hän ryhtyi toimeen. Hänen piirroksensa myös puolestaan inspiroi meidän sävellystyötämme joten nyt tämä kuvio on hyvin kohdillaan.

Mainitut kansitaiteet sijoittuvat jonkinlaiseen myyttiseen, karun kauniiseen maailmaan, joka ei onneksi kuitenkaan vaikuta suoraan Robert E. Howardin Conan-tarinoista kopioidusta. Se olisikin liian itsestäänselvää ja latteaa. Jon on samaa mieltä:

– Tässä toistuu näkökulmani bändi nimen valintaan, josta kerroin aiemmin. Emme tee lainkaan kappaleita Conan-hahmosta. Saatamme lainata jotain ideoita noista kertomuksista koska ne ovat helvetin hienoja kertomuksia – Hawk as a Weapon on tällä tavoin inspiroitunut kappale – mutta meillä ei ole mitään Conan barbaari -teemaa. Myös Conan-elokuva ja muut sen kaltaiset innostavat meitä musiikissamme, mutta olemme aika avoimia sile tosiasialle, että monista muista aiheista saa hyviä aineksia kappaleisiin, kuten viikinkien historiasta, keskiaikaisesta sodankäynnistä, miekka ja magia -elokuvista, esimerkiksi Lucio Fulcin leffa Conquest tai [Ralf Bakshin ja Frank Frazettan] Fire and Ice, sekä muunlaisista fantasiaelokuvista, mies innostuu luettelemaan.

– Nuo kaikki elokuvat ovat ideoidemme taustalla ja sen vuoksi kappaleiden nimet ja teemat ovat aika laajalta alueelta. Sea Lord kertoo tanskalaisen viikinkikuninkaan häviöstä norjalaisille. Satsumo taas esittelee vaihtoehtoisen lopun elokuvalle Clash of the Titans [seikkailu- /fantasiaelokuva vuodelta 1981, uudelleenfilmatisointi 2010]. Pidämme tuosta vapaudesta, eli meidän ei tarvitse aina kirjoittaa samasta aihepiiristä.

Bändin kolmikon musiikillinen tausta diggailun suhteen ei ole mitenkään valtavan yllättävä:

– Me kaikki olemme periaatteessa aina pitäneet metallista. Nuoruudessamme Metallica, Pantera, Megadeth ja muu Headbangers’ Ball -ohjelman soittama tavara oli kovassa huudossa. Yksi selkeästi erotettava vaihe oli myös se, kun Phil ja minä aloimme tykätä Kyussista ja muista sellaisista. Pitkään olen myös tykännyt Nirvanan, Alice in Chainsin ja Soundgardenin kaltaisesta kamasta. Yhteinen rakkautemme on Iron Maiden. Mutta bändejä joista pidän, kuten varmasti monella muullakin, on niin runsaasti, että en viitsi enempää luetella niitä. Voi yleisesti sanoa, että pidämme yhtyeistä melko laajalla skaalalla. Tykkään jostain uudemmasta musiikista kuten Slomatics ja Fister ja muut sellaiset – meidän keikkavanissamme on laaja valikoima iPodilla, joten meidän kaikkien omille suosikeille on hyvin tilaa.

Musiikista ideologiseen sisältöön. Kovin monimutkaisia spirituaalisia ohjekirjoja ei Jonin mukaan Conanin musiikkiin kätkeydy.

– Meidän ensisijainen keskittymisen kohteemme on musiikki. Emme teeskentele, että toimisimme jonkinlaisena kanavana Valhallaan tai olisimme Saatanan sanansaattajia, tai muuta tuollaista roskaa, sellainen olisi täyttä paskapuhetta, mies lataa.

Hän jatkaa kuitenkin musiikin merkityksestä bändille itselleen:

– Nautimme siitä, kun alamme treenata ja käännämme vahvistimet lujalle ja soitamme riffejä, jotka saavat meidät liikkelle. Haluamme ihmisten kuuntelevat hienoa soundia, mainiota rumpalointia ja mielenkiintoisia riffejä. Siispä oikeastaan kaikki muut asiat, kuten bändin ja kappaleiden nimet ovat vain kummunneet tuntemuksista, jota saamme luodessamme tämänkaltaisia riffejä. Emme tee tätä mistään muusta syystä kuin laskeaksemme ulos sen mitä tunnemme mielessämme ja muovataksemme sen musiikiksi. Se on henkilökohtaista ja vapauttavaa, mutta ei minkäänsortin “matka” tai “sanoma”.

Selvä homma, riffin alttarilla siis kumarretaan reilusti ja avoimesti. Yritän vielä udella jonkinlaisia myyttisiä tai fiktiopohjaisia taustavaikuttimia.

– Lopulta inspiraatiomme perustuu täysin reaalitodellisuudelle, hetkelle tässä ja nyt. Käännän vahvistimen päälle, kytken kiinni suosikkisäröpedaalini, soitan mukavaa sointua ja sen jälkeen käännän vahvistimen niin lujalle kuin mahdollista. Soitan muutamia nuotteja ja sointuja kunnes minulla on riffi, joka nostaa ihoni kananlihalle ja sitten loppu hoituukin kauniisti, kun Phil ja Paul tulevat mukaan lisäävät omat elementtinsä kappaleeseen. Kun kirjoitamme lyriikoita, keskitymme niihin elokuviin ja kirjoihin, jotka sillä hetkellä ovat tehneet meihin vaikutuksen. Yritämme “paeta” noihin tarinoihin ja kirjoittaa omat osutemme, siten saamme sen tuntumaan siltä kuin nuo kertomukset olisivat todellisia ja olisimme niissä mukana. Tämä puoli tekee kappaleidentekoprosessista meille todentuntuisemman ja auttaa meitä uskomaan siihen mitä luomme.

 live-10

Junnausta, ei kikkailua

Monnos soundaa kyllä hemmetin hyvältä. Riffit ovat äärimmäisen raskaita mutta eivät tunkkaisen jähmeitä vaan ne jyräävät polullaan tietynlaisella rennolla otteella. Esimerkiksi Hawk as a Weaponin aloitusriffi  porautuu tajuntaan rujolla mutta hyvää mieltä luovalla varmuudella.

– Tuo riffi itse asissa ilmaantui meille treeneissä kerran ja kappale yksinkertaisesti loi itsensä kahden tai kolmen jamittelusession aikana. Onneksi emme pyri kirjoittamaan rivakoita monimutkaisia riffejä joten voimme kekittyä käyttämään kunnon laitteistoa ja yksinkertaisia tekniikoita, joilla saamme kaiken irti studioajastamme. Olen tietoinen siitä, että soitamme enimmäkseen simppeliä tavaraa ja ehkä tulemme lisäämään monimutkaisuutta ajan kuluessa. Tärkeintä toki on, että teemme sellaista musiikkia mitä haluamme tehdä riippumatta siitä, minkä tyyppinen lopputulos on.

Ennen monnosia bändiltä ehti tulla kaksi ep:tä ja split-levy. Haastateltava kertoo Conanin varhaisemmista vaiheista:

– Ensimmäinen nauhoite, jonka teimme, oli nimeltään Battle in the Swamp. Sen tein kahdestaan Rich Grundyn kanssa. Sitä ei ikinä julkaistu, mikä on ihan hyvä juttu, koska kyseessä oli ihan vain karkea demo. Se oli siis vuonna 2007. Kun Paul ja minä päätimme kaksi vuotta myöhemmin nauhoittaa musiikkia, menimme Foel-studiolle ja äänitimme kappaleet, joista tuli Horseback Battle Hammer. Sitäkään ei pitänyt koskaan julkaista, mutta kun kuulimme valmiin nauhoituksen, ajattelimme että olisi mukavaa julkaista se ja katsoa mitä tapahtuu. Yllätyimme vastaanotosta. Tämän lisäksi Adam Stone Head of Crom -levy-yhtiöstä otti yhteyttä ja kysyi, haluaisimmeko jotain julkaistavan hänen yhtiönsä kautta. Pian sovimme, että tekisimme kokonaan uuden albumin, mutta muutimme sitten suunnitelmiamme ja laitoimme julkaisuun Slomaticsin kanssa tehdyn split-levyn. Mainittu albumi nauhoitettiin myös Foel-studiolla Chris Fieldingin kanssa ja teimme siitä melkeinpä konseptilevyn, jossa jokainen raita sulautui aina seuraavaan. Käytimme moog-syntetisaattoria ja se kuulosti mahtavalta. Koska David Perry poistui bändistä splitin nauhoitusten jälkeen, päätimme jättää syntikan pois ja karsia siis meininkiä hieman.

Ja nythän on tuoreena uunista tulossa (cd maaliskuussa ja lp huhtikuussa) Mount Wrath, livelevy viime kevään Roadburn-keikasta.

– Roadburn todellakin oli meille mahtava kokemus ja varmaankin ensimmäinen kerta, kun meille kolmelle tuli yhtäaikainen “vau”-tunne kun saavuimme esiintymislavalle. Olisi hienoa soittaa siellä taas joskus, pitää varmaan vain odottaa ja katsoa mitä tapahtuu.

Jon avaa kyseisen live-äänitteeen nimeä:

– Huomasimme, että suurin osa bändeistä nimesi levynsä tyyliin “Live at Roadburn” mutta kun näimme kansitaiteen, uuden mestariteoksen, jonka Tony Roberts teki albumia varten, päätimme antaa julkaisulle paremman nimen. Itse asiassa Mount Wrath on johdettu Pohjois-Irlannissa sijaitsevasta paikasta nimeltä Mountrath. Huomasimme paikan nimen kun olimme soittamassa Irlannissa.

Kitarasooloja Monnosilla ei juuri ole. Ehkäpä jokin psykedeelisesti kiemurteleva soolonpäätkä voisi tuoda lisäväriä Conanin musiikkiin joskus tulevaisuudessa?

– Mielestäni sooloja ei pitäisi käyttää, ellei bändi todella halua niitä käytettävän. Tähän asti meillä on ollut linja, että ei lisätä soittoon mitään krumeluureja ja sen sijaan keskitymme junnaaviin raskaisiin riffeihin emmekä vinkuviin lead-kitarointeihin. Mutta omistan kyllä wah -pedaalin, joten eipä sitä tiedä, mitä seuraavalle levyllä tapahtuu.

Haastattelun tekohetkellä bändi on juuri lähdössä kiertueelle manner-Eurooppaan ja on maaliskuussa Suomessakin [21.3. Kubi, Turku, 22.3. Bar Loose, Helsinki ja 23.3. Nuclear Nightclub, Oulu.] Jon odottaa hauskaa kokemusta.

– Hienoa, näemme paikkoja joissa emme ole aiemmin käyneet ja saamme tehdä hommia mukavien uusien promoottoreiden kanssa. Tämä kiertue siis buukattiin uuden promoottorin kautta joten sekin puoli tässä on uutta. Todennäköisesti soitamme joitakin harvemmin soitettuja kappaleita ja nautimme olostamme. Mukana on myös uutta laitteistoa kokeiltavaksi live-tilanteessa, joten eiköhän siitä tule mahtavaa.

Jos saisit nyt valita yhden Conan-kappaleen josta tehtäisiin video, minkä valitsisit ja millainen videosta tulisi?

– Varmaankin Sea Lord olisi asiallinen. Siitä tulisi video, jossa viikinkilaiva lähtee liikkeelle. Laiva liukuisi pitkin satamakanavaa, jossa makaa satoja päättömiä vihollisen ruumiita. Siitä laiva sitten loittonisi veren ja suolenpätkien koristamille punaisille aalloille.

www.hailconan.com

Teksti: Seppo Rautio

Kuvat: Conan