HAASTATTELU: Aratic – Provosoiva paluu kasarithrashiin

levy


Porilaisessa mediassa ”thrash-jyräksi” nimitetty Aratic tuottaa vanhan liiton thrashmetallia moderneilla soundeilla. Puolentoista vuoden ikäinen yhtye nauttii provosoimisesta ja janoaa entistä enemmän päästä lavoille soittamaan.

Yhtyeen bändikämpällä näkyy ja kuuluu thrash-meininki. Matoilla ja seinälipuilla päällystetyillä seinillä kantautuu kitaran särinä, välissä huumoria ja naurua. Rumpuja hakkaa pitkä tukka heiluen Mika Uusivirta, kitaraa soittavat Teemu Täckman ja Henri Virolainen, joka myös säännöllisin väliajoin rääkyy mikrofoniin. Bassoa soittaa varsin tatuoitu Antti Hurmerinta. Hetken soittelun jälkeen miehet malttavat istua alas juttelemaan heidän musiikistaan.

Teemu: Yksinkertaisesti me soittamme sellaista mistä itse pidämme.

Antti: Sitä me ei ainakaan mietitä, että mikä myy.

Rohkeus tehdä haluamaansa musiikkia on vienytkin miehiä esiintymislavoille Satakunnan alueella. Yhtenä tärkeänä piirteenä musiikin valmistamisessa yhtye näkee olevan myös tinkimättömyys. Vaikuttajia Araticilla on laajasti ja ne vaihtelevat kausittain. Tämän kauden inspiraatiosta vastaavat saksalaiset thrash metal -bändit.



”Ihmiset sotivat sen takia, kenen mielikuvitusystävä on parempi”

Bändin ensimmäisen painoksen ”To the early grave” sanoituksista huokuu synkkää okkultismia ja jumalanvihaa. Okkultismin piirteet ovat tulleet miehiä innoittaneista kauhuelokuvista.

Henri: Pahuus ja yliluonnollisuus ovat vahvoja teemoja.
Antti: Shrooms on ainakin toiminut inspiraationa. Se on todella erilainen kauhuelokuva.

Kun kysyn mitä uskonto heille merkitsee, tulee nopeana huulen heittona ”Saatana on herra”. Kaikki räjähtävät nauramaan. Sen jälkeen starttaa mielipiteiden ja näkemyksien tulva.

Henri: Se on vanha instituutti, jolla on edelleen liian paljon valtaa niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Ei ole tervettä uskoa mielikuvitusolentoihin ja tehdä lakeja sen perusteella. Se toimii sanoituksissa, sillä provosoiminen on helvetin hauskaa. God hates us all.

Mika: Niin minäkin sen kiteyttäisin.

Antti: Vaarini sanoi joskus minulle kun olin pieni, että raamattu on kirjoitettu sitä varten, jotta ylempiarvoiset ihmiset saavat pidettyä alempiarvoiset pois pahan teosta. Kai se on aika lailla siinä.

Teemu: Ihmiset sotivat ja tappavat toisiaan sen takia…

Antti: … kenen mielikuvitusystävä on parempi!

Teemu: Ei se kovin terveeltä vaikuta.

 

keikka

 

Arvostelijoiden mielipiteet jakautuvat kahtia

Aratic on viime aikoina ollut monien musiikkisivustojen arvioinnin kohteena. Palautetta on tullut laidasta laitaan, mutta musiikkilajin toimivuus tänä päivänä on jakanut mielipiteet raa’asti kahtia. Suomessa miehille on todettu tyylin olevan jo käytetty, mutta yhtyeestä on oltu onnesta soikeana esimerkiksi Saksassa. Yhtyeellä tulee kaikki palaute luettua mutta eri asia on, että noteeraavatko he sitä.

Mika: Palaute ei vaikuta meidän musiikkilinjaan ja niin se pitää ollakin.

Henri: Arvostelut ovat tähän mennessä olleet melko samanlaisia. Se on sitten arvostelijan henkilökohtainen helvetti, että pitääkö siitä vai ei. Hyviä pointteja on kyllä tullut. Laulustakin jotain, mutta jos ei osaa niin ei osaa.

Araticin kuuntelijoita löytyyympäri maailmaa. Euroopassa faneja on muun muassa Venäjällä, Saksassa, Puolassa ja Tsekissä. Kaukaisimmat fanit tulevat Etelä-Amerikasta.

Jopa EP:n kansi on herättänyt mielipiteitä ja ihmetystä: mistä idea siihen lähti? Kansi on kuulemma muokkaantunut ajan kuluessa. Alkuperäisessä kannessa oli thrash-liivisiä zombeja ryyppäämässä hautausmaalla. Sitten alettiin pohtia, voisiko zombit tehdä tunnistettaviksi.

Henri: Teemu taisi heittää idean ydinräjähdyksestä ja Mika halusi kanteen lisää värejä. Sitten aloin työstämään kuvaa, jota teinkin sitten viikon verran.

 

 

”Kaikki haluavat loppujen lopuksi Wackeniin”

Satakunnan alueella keikkaillut yhtye janoaa päästä laajemmin keikkailemaan, jopa ulkomaille asti. Seuraavana keikkalistassa on Porispere 2013, joka tulee olemaan Araticille isoin keikka tähän mennessä. Miehet muistavat ensimmäisen keikan olleen innostuksen sekoittamaa jännitystä mutta sen jälkeen keikat ovat sujuneet itsestään.

Henri: On hauskaa soittaa lavalla kun porukka tietää jo meidän biisejä ja örisevät mukana moshaten eturivissä.

Antti: Soittaminen on jo itsessään niin hienoa ja vielä kun näkee se, että se iskee! On helvetin hienoa katsoa lavalta sitä meininkiä.

Mika: En tiedä mikä 40 minuuttinen menisi nopeammin kuin lavalla. Juuri kun on päässyt vauhtiin, niin keikka onkin jo ohi.

Antti: 40 minuuttia kännissä menee kyllä aika nopeasti…

Teemu: Ensi alkuun olisi kyllä hienoa päästä Tavastialle soittamaan. Ulkomaat eivät varmaan vielä ole näköpiirissä. Toisaalta alussa tuntui, ettei keikkojakaan ole ja heti seuraavana päivänä tuli pyyntöä kahdelle keikalle. Ties vaikka ensi vuonna pyydettäisiin jo ulkomaille.

Antti: Kaikki varmaan haluavat loppujen lopuksi Wackeniin!

 

 

Teksti: Inka Mustonen
Kuvat: Hanna Lukka (keikkakuva) ja Aratic (Levyn kansi)