GUERRA TOTAL – El Armagedón Continúa

380188
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: I Hate

Guerra Total on vuosituhannen alussa Kolumbiassa perustettu nopeatempoista thrashaavaa black metalia soittava yhtye, jonka jo neljäs täyspitkä El Armagedón Continúa on. Yhtye onkin suoltanut levyjä ulos melkein samanlaista tahtia kuin kissa juoksisi sinappia perseessä. Vuodesta 2010 lähtien studiolevyjä onkin tippunut vuoden välein, parin muunkin julkaisun ohella. Tämä tieto yhdistettynä siihen ikävään tosiasiaan, että El Armagedón Continúa ei ole mikään erityisen hyvä levy kielii ikävästi siitä, että itsekritiikin puute ja lievä tuotosripuli vaivaa yhtyettä.

Valitettavasti levyn huonoin piirre, eli sen surkea ja lattea äänimaailma syö kaiken mahdollisen tehon pois kappaleiden aggressiivisuudesta. Analogian keinoin rummut muistuttavat lähinnä jotain lauantaiaamuna kerrostalon pihalla mattojaan tamppaavaa mummoa, “tap, tap, tap”. Eikä bassosta kannata edes puhua, sillä sitä ei varmaan tuntisi, vaikka subwooferin päällä istuisi. Kitarat ovat levyn hallitsevin elementti, eivätkä nekään kuulosta kovin kummoiselta, vaan lähinnä sellaiselta vittumaiselta herhiläiseltä pörräämässä keskellä yötä huoneessa kun koitat nukkua. Se rikkaista vertauskuvista, mutta kuten varmaan käy ilmi, soundit eivät levyllä mitenkään erityiset ole.

Entäs se sävellyspuoli sitten? Valitettavasti silläkään saralla yhtyeen ei voi varsinaisesti sanoa loistavan, vaan kitarat tykittävät nopeatempoisia riffejään jotka eivät juuri mieleen jää. Siellä täällä on jotain pientä ideantynkää välillä, mutta valitettavasti nekään eivät kanna kovin pitkälle. Sanoisin että kappaleiden sisällöstä olisi saanut kaavittua kasaan ehkä pari kolme parempaa kappaletta, mutta kokonaista albumia? Ei ikinä.

Guerra Total is a Colombian band founded in the beginning of the millennia, and they play fast paced thrashy black metal, and whose fourth full-length album El Armagedón Continúa is. You could go on and say that the band has spun out records almost the same pace that a cat can keep when it’s ass is laced with mustard (I’ve heard it’s near lightspeed – don’t recommend trying it though). After the year 2010 they have released a studio album per year, with some other releases too. Combining this information with the unpleasant fact that El Armagedón Continúa is not really that good an album tells us, that maybe the band lack the necessary skills for self-criticism, and also suffers from some kind of an output diarrhea too.

Sadly the worst part on the album is it’s lousy and really plain soundscape, which really does take away any possible effect the music could achieve with it’s aggressiveness. By the use of clever analogies I would say that the drums somehow remind me of the sound of old granny beating her worn carpets outside the apartment house in saturday morning, “tap, tap tap”. There is really no reason to talk about the bass either, because I do not think that you could notice even if you would sit on your subwoofer. The guitars are the dominant element in the music, and they do not sound that fancy either, more like that irritating hornet flying in your room at night while you are trying to get some sleep. Now I will stop using these clever, and oh-so-funny, analogies now, but suffice it to say that the sounds on the album are not good at all.

How about the compositions then? Well, sadly you cannot say that the band has been better on that regard either,  but instead the guitars just strum out their fast riffs and nothing really stays in after listening. From once in a while there is some parts with some good ideas, but unfortunately they do not carry the songs that far by themselves. I would go as far as to say, that you could probably scrape up from two to three okay songs from the currently okay material on the record, but a whole album? Never.

Aleksi Vaittinen