GRENDEL – Corrupt To The Core

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Playground Music

Grendel on iskostunut entistäkin monipuolisemmaksi kombinaatioksi. Debyyttilevyllä Lost Beyond Retrieval (2006) oltiin kovasti rock-sävytteinen porukka. Otetta rankennettiin pikkuisen toiselle levylle A Change Through Destruction (2008) ja nyt kolmas kerta toden sanoo – ainakin bändin nykytilanteesta. Nyt ei pelkästään rankenneta antia, vaan venytetään sitä samalla myös toiseen suuntaan, saaden aikaan erittäin pehmeitäkin hetkiä. Toisessa ääripäässä bändin modernin metallin seuraksi on tullut ainakin kahdessa kappaleessa thrashia.

Corrupt to the Core aloitetaan rässillä ja kappaleena synkkä Apocalyptic Rain, jossa tulkitaan perinteistä maailmanlopun ennustusta. Tunnelmat eivät ole iloisia muissakaan kipaleissa, vaan yhdistävänä tekijänä tuntuvat olevan lopun ajan meiningit. Kakkosbiisi An Evil Eye kuljettaa kuulijan jo paljon melodisempaan ja rauhaisampaan ympäristöön. Levyn vahvuus onkin monipuolinen ja laaja-alainen materiaali. Sieltä löytyy helposti erilaisia sävyjä ja musiikillisia genreraja-aitoja ylitellään vaivattomasti metallissa kuitenkin pysyen. Välillä musiikki on rajua mutta toisessa hetkessä saattaa löytyä vivahdetta vaikkapa Faith No Moren kaltaisista tunnelmista, kuten biisistä Five Years Without the Sun.

Mikko Virtasen laulutaitoja on kuunneltu tarkasti aiemmillakin levyillä, mutta nyt hoituu homma kotiin pirun tasapainoisesti, vaikka puhtaamman lauleskelun lomassa saattaa välillä jokunen murahduskin kuulua. Mieheltä hoituu mallikkaasti useampi eri ääniala. Grendelin kolmannen levyn maisemat ovat hyvinkin onnistuneet. Mikään levyllä ei häiritse erityisesti, tulos on hyvinkin plusmerkkinen. Soundi on myös hallitseva ja puhtoinen. Eihän tästä voi olla pitämättä, piru vie.

Grendelin ongelmaksi aiemmilla levyillä on lopulta osoittautunut se perinteinen, että kappaleet ovat kyllä hyvin tehtyjä, mutta pitempiaikaiseen kuunteluun tarvittava lopullinen iskevyys biiseistä uupuu. Nyt ollaan jos ei vielä asian ytimessä, niin ainakin erittäin lähellä. Ja tähän sopii mainita se vanha fakta, että mitä enemmän kuuntelet, sitä parempi levystä kasvaa. Tässä vaiheessa arvosanaksi valikoituu kasi, mutta kymmenen lisäkuuntelun jälkeen se voi olla jo ysi.

Petri Klemetti