Göden – Beyond Darkness

Arvosana: 6/10

Julkaisija: Svart Records

Sitä ei tarvitsisi edes tässä erikseen todeta: Winter oli yksi deathdoomin kulmakiviä. Kuten varsinaisilla legendoilla, bändin yhden demon, yhden EP:n ja yhden albumin mittaista uraa 80- ja 90-lukujen taitteessa ei ole oikein kukaan pystynyt jäljittelemään. Tietääkseni juuri kukaan ei ole edes yrittänyt. Sen verran outo oli bändin soundi, jossa oli death metalin ja doomin lisäksi vaikutteita niin crustpunkista, krautrockista ja ties mistä kokeellisista ilmiöistä. Joskus edelleenkin asiaa miettiessäni olen monttu hämmästyksestä auki, miten New Yorkista saattoikaan tulla tuohon aikaan sellaisia levyjä kuin Winterin debyytti Into Darkness tai Type O Negativen debyytti Slow, Deep and Hard. Kovin erilaisia keskenään, mutta silti kumpikin on jollain sanoin kuvaamattomalla tavalla salamyhkäisiä, sisäänpäin kääntyneitä, barbaarisia ja ennen kaikkea oikeasti painavalta kuulostavia äänitteitä. Näitä on maailmassa lopulta tosi vähän.

Winterin jatkoa kitaristi Stephen Flamm ja kumppanit juonivat jo 2010 alkaen, kun Winter alkoi soitella taas valittuja keikkoja lopeteltuaan varsinaisesti aktiviteetit jo 1992. Internet-haastatteluissa Flamm kertoi, että paluulevy on tekeillä. Haaveet uudesta albumista heitin kuitenkin kokonaan menemään, kun bändi 2015 kieppeillä kertoi keikkojen loppuvan välittömästi Flammin kuulo-ongelmien vuoksi. Samalla hän jättäytyi pois Serpetine Pathistä, joka tunnetaan ennen kaikkea Tim Bagshaw’n (ex-Electric Wizard) ”uutena” bändinä höystettynä parilla Unearthly Trancen kaverilla.

Alkuvuodesta 2020 tulivat yllättävät uutiset Göden-nimisestä virityksestä, jossa on Winteristä mukana vain kitaristi Flamm. Tavallaan toki Winter-miehistöön lukeutui myös Göden-kosketinsoittaja Tony Pinnisi, joka soitti koskettimet ainakin Into Darknessille ja oli mukana paluukeikoilla. Kolmas jäsen on vokalisti Vas Kallas, jonka tiedetään soittaneen pitkään industrial/metal-duo Henzel und Gretylissä.

Odotukset Beyond Darknessia kohtaan olivat totta kai aivan liian kovat. 76 minuuttia kellottava kolossi alkaa melko lupaavissa merkeissä, mutta jo puolivälissä tulee tietynlainen tyhjyyden tunne. Junnaus rupeaa puuduttamaan väärällä tavalla, kaikki kortit löydään pöytään melko varhain. Göden ei ole lainkaan niin mystinen tapaus kuin Winter. Soitto etenee mekaanisesti, eikä mukana ole lainkaan Winterin omalaatuista, hyvällä tavalla kömpelöä groovea. Sen voin helposti aistia, ettei tämä ole mikään bändilevy, vaan osasista kasaan liimattu projekti. Albumi on monoliittinen pläjäys melko steriiliä, miltei funeral doomin tapaista laahausta, jonka simppelien riffien päälle on ajoittain kuorrutettu koskettimia.

Kallasin vokaalit alkavat rasittaa nopeasti. Kenties pääbändinsä kontekstissa ylikorostava lausunta voi olla hyve, mutta Winteriä ajatellen kaipaan suorastaan pakonomaisesti tässäkin suhteessa jonkinlaista epämääräisyyden sumuverhoa. Tämän musiikin pitäisi olla antiteesi in your face -tyyppiselle lähestymistavalle, mutta niin vain mestari Flamm menee perse edellä puuhun. Välillä Val Kallas vaihtaa saksan kieleen, joka tuo vähän vaihtelua. Huomaan ajattelevani Celtic Frostin paluukiekko Monotheistia ja erityisesti Synagoga Satanae -kappaletta näissä kohdissa. Winterissä olivat sopivan mystisiä myös lyriikat, mutta Beyond Darknessin puolivälissä ei voi kuin puistella päätään vokalistin hokiessa rasittavasti I Am Immortal -biisin nimeä ikuisuudelta kuulostavan ajan.

Beyond Darkness on siis monotonisempi ja vähemmän arvoituksellinen kuin Into Darkness, ja kuitenkin sillä on mittaa miltei tuplat. Ja tästäkin menee iso könttä joka toisena raitana tuleviin Manifestations-runopätkiin, joissa madallettu miesääni höpöttelee jotain ääniefektien kera. Levyssä on ainesta, mutta ei missään tapauksessa näin pitkäksi albumiksi, vaan korkeintaan ehkä EP:ksi. Kaikkein parasta tässä on kuitenkin, ettei levyä julkaistu Winter-nimen alla, vaan toisella nimellä. Viimeisenä tuleva Winterin Winter-cover alleviivaa näiden bändien eroja, mutta uusi versio pärjää lyhyydessään ihan hyvin ja alun perin instrumentaali biisi on saanut saksankieliset sanat. Pirteä lopetus sentään, ja on muuallakin hyviä hetkiä, mutta kokonaisuus ja tuotanto eivät vaan toimi odotetulla tavalla.

Jaakko Marttila