FUNERAL MOTH – Dense Fog

391801
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Weird Truth Productions

Vuonna 2005 perustettu japanilainen funeral doom-jyrä Funeral Moth aloittaa albumiensa taipaleen varsin järkälemäisellä lohkareella. Ryhmän aiemmasta repertuaarista löytyy vuonna 2006 julkaistu ensidemo sekä paria vuotta myöhemmin syntymän parkaisunsa ilmoille päästänyt EP. Tällä uudella, Dense Fog-nimisellä täyspitkällä ei aurinko valaise, eikä ilon rippeitä ole havaittavissa. Kuusikielinen basso rämisee ja maalailee kuuloaisteihin aavemaisia ja pimeitä maisemia, kitaroiden vaihtuessa puhtaan heleistä taajuuksista säröisiin. Rummut soittavat tarkasti verkkaisia komppeja, joissa ei kiirehditä, vaan odotellaan rauhassa sitä vapauttavaa kuolemaa kenties ensimmäisen ja toisen tahdin välillä. Laulu on matalaa ja lohdutonta. Ilahduttavaa on, että materiaalista suurin osa tulkitaan japaniksi. Englanninkieliset käännökset on silti painettu digipakiin, mikä on tietenkin plussaa.

Levyn aloittaa päälle 20-minuuttinen Moumoku (engl. Blindness). Mukavasti, yllättävän puhtailla soundeilla alkava ensimmäinen kivi sydämellä tuntuu sopivan raskaalta. Kappaleessa tapahtuu juuri sopivan vähän. Suvanto-osuutta löytyy ja soolofiilistelyä on otettu mukaan Mournful Congregationista tutun kitaristin, Justin Hartwigin vierailun voimalla. Seuraavana vuorossa oleva Behind The Closed Door valitettavasti tarjoilee tylsistymistä tämänkin edestä. Miltei kolmissa kymmenissä minuuteissa kellottava kappale on turhan yksioikoinen ja harmaa. Tästä jatkaa tunnelmoivan lyhyen välisoiton Noumun (Dense Fog) jälkeen levyn päätöseepos, lohduton Jigai (Kill Yourself). Kappale jatkaa samalla linjalla ensimmäisen järkäleen kanssa. Puhtaita ääniä käytetään onnistuneesti niin kitaroiden, kuin bassojenkin työskentelyssä ja päätöseepos kasvaa vuoren lailla painavaksi taakaksi harteille.

Dense Fog on varsin miellyttävä tuttavuus hautajais-doomin saralla. Ainoaksi kompastuskiveksi muodostuu levyn pituus, joka on miltei 74 minuuttia. Eikä moinen suuruudenhulluus vielä tässä genressä toki tavatonta ole. Pisteitä tästä hienosta albumista syö se, että tästä olisi voinut lohkaista ihan huoletta sen 30 minuuttia pois. Tällaisenaan tuon toisena tulevan kappaleen vain tuppaa skippaamaan, sillä muiden biisien puhtaampi äänimaisema vaan toimii niin paljon paremmin. Joka tapauksessa tälle tapaukselle kannattaa antaa mahdollisuus, mikäli mieli on tarpeeksi synkkä ja Funeral Doom Metal maistuu.

Markus Haapaniemi