FORGOTTEN TOMB – …And Don’t Deliver Us From Evil

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Agonia Records

…And Don’t Deliver Us From Evil on italialaisen blackened doom metalia soittavan Forgotten Tombin kuudes pitkäsoitto. Levyltä singlenä julkaistusta Depraved kappaleesta yhtyeen fanit ovat päässeet nauttimaan jo hieman aiemmin tänä vuonna. Itselle tämä on ensimmäinen tutustuminen yhtyeen musiikkiin ja ensivaikutelma on ihan positiivinen. Kappaleet ovat melko nopeatempoisia ja viiltävillä kitaramelodioilla varustettuja, pääasiassa pienellä rokahtavalla groovella varustettuja veisuja. Temaattisesti seilataan mustemmilla black metal -vaikutteisilla vesillä eikä rantaa ole näkyvissä.

Levy on äänimaailmansa puolesta miksattu erinomaisesti ja kaikki instrumentit erottuvat toisistaan oikein selvästi. Kappaleiden rumputyöskentely erityisesti kuulostaa korvaan miellyttävältä ja lyömäsoitinten yhteistyö basson kanssa luo kappaleiden taustoille oikein toimivan pohjan. Kitara kuulostaa mielestäni jotenkin hieman vaisulta ja olisi voinut olla asteen enemmän likainen ja murea. Myös vokaalisuoritukset ajavat asiansa ihan riittävän hyvin.

Kaikki kuulostaa hyvältä, äänimaailmasta ei ole mitään pahaa sanottavaa enkä siitä mitään varsinaista vikaa löydä, mutta, ja tässä tulee se iso mutta, jostain syystä kappaleisiin ei vaan meinaa saada hirveän hyvää otetta. Syynä voi olla ehkä levyn melko aggressiivinen tahti ja nopea poljento, jossa ei juuri hirveästi hengähdyksiä oteta ja anneta kuuntelijalle aikaa rauhoittua ja sisäistää kuulemaansa. Vielä kun kappaleet ovat melko pitkiä, tapahtuu helposti herpaantuminen oman huomionsa kanssa. Loppua kohti levy hieman alkaa rauhoittumaan, mutta tämäkin olisi voinut tehdä jotenkin tasapainoisemmin. Levyllä on toki erinomaisia kappaleita, muun muassa tuo singlenä julkaistu Depraved, ja etenkin loppupuoliskolla olevat kappaleet muistuttivat välillä hyvällä tavalla Woods of Ypresistä.

Aleksi Vaittinen