Festerday – …The Four Stages of Decomposition…

495613
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Svart Records

Pietarsaarelainen Festerday oli 90-luvun alkupuolella death metalia soittava rytmiorkesteri, joka on varmaan suurimmalta osalta ihmisistä mennyt ohi, ellei ole lajityypin intohimoinen harrastaja tai niin kutsuttu vanha parta, joka on seurannut piirejä jo aikanaan. Allekirjoittaneelle yhtye ei ole tuttu muuten kuin …and Oceans -yhteyksiensä johdosta. Festerday kun on se yhtye, joka myöhemmin kävi läpi metamorfoosin josta tuli …and Oceans, joka vuorostaan kuoli, maatui ja josta versoi Havoc Unit. Jonkinlainen ympyrä on nyt kierretty, kun Svart Records on julkaissut tällaisen kahden levyn kokoelman Festerdayn tuotannosta, joista ensimmäinen levy sisältää uudelleen nauhoitettuna valittuja kappaleita, ja toinen levy kaikki yhtyeen julkaistut demo- ja livenauhoitukset.

Yhtyeen death metal ei luota pelkästään murjomiseen ja runttaukseen, vaan havaittavissa on myös paikoittain hyvää groovea. Kappalemateriaalin puolesta itseäni lämmittivät eniten alkuperäiset demot, ja vaikka julkaisun ensimmäinen levykin on ihan menevää materiaalia, niin jostain syystä demot silti iskivät ja potkivat paskat pihalle hieman paremmin. Demot ovat äänenlaadullisesti yllättävän skarppia materiaalia, mutta vuoden ‘90 harjoittelunauha ja ‘91-live ovat, kuten arvata saattaa, äänimaailman puolesta melko kurjaa kuultavaa, ja tuntuvat lähinnä kuriositeeteiltä.

Neljään vaiheeseen menevä kompostinkaivelu on hyvin mielenkiintoinen, vaikka melko raskas ja välillä puuduttavakin julkaisu. Mielenkiintoiseksi sen tekee sen kaikenkattavuus, yhtyeen historian nitominen yksien kansien alle, ja ainakin allekirjoittaneelle sen tarjoama hyvä näkymä yhtyeeseen ajalta ennen …and Oceansia. Kuolonmetallia fanittavalle ensimmäinen levy tarjoaa mallikasta ja hyvin tehtyä kuolonkorinaa ilman mitään äärimmäisyyksiin vietyjä hienosteluja, mutta nostalgikoille uusi materiaali ei välttämättä ole niin mieleen. Toinen levy ja historiallisempi puoli saattaa jo soundipoliittisista syistä olla hieman muhjua kuultavaa sellaiseen tottumattomille. Kuitenkin hyvin kattava  paketti siis, joskaan ei täysin ongelmaton.

Aleksi Vaittinen