EVERLASTING – March of Time

Everlasting
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Solitude Productions

Slow, beautiful, heavy, thoughtful. Those words can describe this record at its best. March of Time is debut album of Everlasting from Russia. The music is funeral doom, so the focus is mainly on making slowly shifting atmospheres, like a dark and foggy landscape where one can get absorbed in.

The first one of four tracks begins with eerie keyboard melody and after a while the rest of the band join in and the song starts to flow forward quite easily. Maybe the vocals are a little bit too stuffy and mumbling-like. I mean, the whispering and mumbling vocalization fit some parts very well but overall I’d like to hear a little deeper and harsher growling in this kind of music. On the other hand, the short black metal influenced section in the middle of first song is quite pointless. The second track is driven more by guitar and bass than keyboards and it also has some very touching elements. Remaining two songs keep up the same level of quality. Actually the album cover illustrates quite well the overall mood of this album: the sun is setting (or rising), the darkness is close, not much life can be seen around, but there’s hope and beauty in the moment. The earth keeps turning, time has no mercy, riffs and drum beats follow each other inevitably… Well, the album is quite a strong output, maybe just a little bit too clean and safe. I’d like to have heard more devastating darkness and haunting madness here.

 —-

Hidasta, kaunista, raskasta, mietteliästä. Näin voisin kuvailla sitä, mihin määreisiin tämä levy parhaimmillaan ylettää. March of Time on venäläisen Everlastig-yhtyeen debyytti. Musiikillinen anti on funeral doomia, joten meininki perustuu hiljaksiin kehittyvään ja muokkautuvaan tunnelmaan, jonka on tarkoitus olla kuin usvainen maisema, jonne kuulijalla on mahdollisuus kadottaa itsensä.

Levyllä on neljä kappaletta. Ensimmäinen lipuu näyttämölle haikean kosketinmelodian saattelemana, ja pian muu bändi liittyy mukaan esitykseen. Kappale etenee varsin vaivattomasti. On sanottava, että vokaalit kuulostavat hieman tukkoisilta ja mumisevilta. Toki kuiskaileva ja höpisevä ääntelytyyli sopii joihinkin kohtiin hyvin, mutta enimmäkseen tällaisessa musiikissa toimisivat mielestäni paremmin rankemmat ja syvemmät korinat. Toisaalta juuri tuon ensimmäisen raidan keskellä oleva lyhyt black metal -henkinen pyrähdys kuulostaa varsin turhalta. Toinen veisu perustuu enemmän kielisoittimiin ja kitaramelodiaan kuin kosketinleijailuun, ja siitäkin löytyy hyvin koskettavia vivahteita. Seuraavat kaksi kappaletta pysyvät samalla laatutasolla. Oikeastaan levyn kansi tiivistää aika hyvin albumin kokonaistunnelman: aurinko laskee (tai nousee), pimeys on kovin lähellä, elämää ei paljon ympärillä pörrää, mutta toivoa ja kauneutta löytyy tästä hetkestä. Maa jatkaa pyörimistään, aika on armoton, riffit ja rummuniskut seuraavat väistämättä toisiaan… Siispä, aika vahva esitys tämä March of Time on mutta valitettavasti hieman liian siistin ja turvallisen kuuloinen. Olisi tehnyt hyvää kuunnella myös murskaavamman pimeyden ja painostavamman hulluuden tunnelmia.

Seppo Rautio