Esimakua 4/2011: Pentagram

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika missä tahansa duunissa, saati sitten rokkihommissa. Vokalisti Bobby Liebling tuli tunnetuksi parantumattomana narkomaanina, joka pilasi mahdollisuuden toisensa perään.

Vuodet ja vuosikymmenet siis vierivät ilman, että Pentagram saavutti suurempaa menestystä, vaikka eväät olivat koko ajan käsissä. Lieblingin epävakaa ja huuruinen elämä ei ollut omiaan edistämään bändin uraa. Suosio alkoi nousta vasta 2000-luvulla.

 

– Tarkoitat varmaan ”tunnettuus”, korjaa Bobby oikopäätä. – Suosittuja meistä tuskin tulee sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta bändimme tunnettuus ja fanien määrä on kasvanut. Pakka levisi meiltä moneen kertaan, koska olin täysin toivoton huumehörhö tuolloin ja sotkin asiani lähes aina. Onneksi kuitenkin löysin henkisen johdatukseni, kiittelee Bobby.

 

– Pentagramin sanoitukset olivat täysin väärinymmärrettyjä itse asiassa! Ne eivät ole koskaan varsinaisesti olleet satanismin asialla, jos tarkkoja ollaan. Katsokaa vaikka albumien nimiä, Review Your Choises, Be Forewarned, Day of Reckoning, Show ’em How. Ne kaikki kertovat, kuinka elämässä tulee tehdä valintoja. Kuinka tulee tehdä valinta pimeyden ja valon välillä. Tämän oppiminen vei minulta monen monituista vuotta. Kiitos kuitenkin kitaristimme Victorin [Griffin], hän on auttanut minut läpi monien vaikeuksien. Olen maailman suurin asioiden sotkija, tuhosin urani viisi–kuusi kertaa!

– Fyysisesti voin paljon paremmin tänään, vaikka ikää tuleekin lisää. Minulla on kyllä korkea verenpaine, enkä siksi saisi rasittaa itseäni liikaa, mutta minulla ei ole aikomustaan jäädä eläkkeelle, koska vastahan tässä on päästy alkuun! Tällä hetkellä Pentagram on työni, koko elantoni tulee tästä bändistä ja minulla on sentään perhe elätettävänä. Minun on jatkettava tätä hautaan asti, haha.

Lue loput Miasman numerosta 4/2011!

Teksti: Jani Suopanki