Esimakua 2/2012: Förgjord

Helmikuun lopussa ilmestyi Förgjordin uusi kokopitkä albumi, Sielunvihollinen, ja edellisestä levystä on jo nelisen vuotta aikaa. Kysynkin, mitä mieltä Valgrinder itse on levystä ja kuinka hän vertaisi sitä edelliseen albumiin.

– Neljä vuotta ei ole mitään, meidän mittakaavassa voisi puhua jopa lyhyestä ajasta. Silti Sielunvihollisen luominen oli aikaa vievä prosessi, ja kun kaikki pyrittiin tekemään mahdollisimman paljon itse, niin joitakin juttuja tuli hangattua kyllästymiseen asti. Kun on ollut mukana synnyttämässä ensimmäiset soinnut, jankannut niitä mielessään tuhansia kertoja lyriikoiden luomisen kanssa, hoitanut soittamisen, nauhoituksen, miksauksen ja niin edelleen, niin materiaalia katsoo aivan liian läheltä eikä pysty näkemään kokonaiskuvaa. Kun levy saatiin painokuntoon, niin en viikkoihin kuunnellut sitä, koska halusin puhdistaa korvani ja mieleni, että voisin kuunnella sitä kuten ulkopuolinen. Silti en vieläkään osaa kuunnella sitä puhtaana kokonaisuutena, vaan osiensa summana, kriittisesti pieniä yksityiskohtia miettien ja punniten.

Valgrinder kertoo, että uuden levyn tunnistaa Förgjordiksi tahtomattaankin, vaikka se kuulostaa erilaiselta kuin edeltäjänsä, Ajasta ikuisuuteen.

– Vaikka levyt ovatkin aikansa peilejä ja kuvastavat meitä kahta siltä hetkeltä, niin silti (tai juuri siksi) niitä ei tarvitsekaan verrata toisiinsa. Tietysti Förgjordilla on tietty visio ja polku, joita seurataan, mutta olemme aikojen saatossa kasvaneet niin yksilöinä kuin bändinä, ja tämä varmasti kuuluu musiikissamme.

Levyn tekemisen prosessin Valgrinder toteaa vaativan itselleen ja bändille pitkää sapattiaikaa, jolloin säveltäminen ja luominen unohdetaan kokonaan, kunnes pienet melodiat ja tekstinpätkät alkavat pyörimään mielessä ja luomisen ensiaskel on syntynyt.

– Lopulta noista yksittäisistä sanoista tulee lauseita, lauseista säkeistöjä ja säkeistöistä kokonaisia lyriikoita. Samalla tavoin pienistä melodioista tulee sävelmiä ja sävelmistä biisien runkoja. Tämä vaihe voi kestää vuodenkin, ja kun pää on lopulta niin täynnä ideoita, ettei aloillaan kestä, niin vasta tällöin tartutaan kitaraan ja aloitetaan itse luominen.

Tarvitaan siis oikea hetki ja mieliala, jotta luominen onnistuu. Valgrinder lisää, että kyseinen metodi ei ehkä sovi kaikille ja se on äärimmäisen hidas, mutta Förgjordille se on ainut oikea tapa.

– Väkisin vääntämällä ei saada kuin teeskentelyä aikaiseksi. En halua tehdä biisejä aivan loppuun saakka, ainoastaan pelkät rungot. Kun sovitukset jättää hieman avoimiksi, itse soittovaiheessa voi tehdä spontaaneja muutoksia, ihan fiiliksen mukaan. Ja tuo senhetkinen fiilis on se, minkä haluamme taltioida.

Teksti: Markus Mähönen

Lue loput Miasman numerosta 2/2012!

Osta: http://www.miasma.fi/kioski/
Tilaa: http://www.miasma.fi/tilaus/