Esimakua 2/2012: Convulse

1994 lopetellut suomalainen death metal -yhtye Convulse nousi aika ajoin etenkin tällä vuosituhannella ihmisten huulille ja yhdysvaltalainen Relapse Records julkaisi levyt uudestaan.

Kitaristi-vokalisi Rami Jämsä kertoo, että tämä poiki muun muassa kyselyjä bändin paluusta.

Kyllä sitä tuli huomattua jo tuossa vuosituhannen alkupuolella, että Convulsella on edelleen faneja ja tietynlainen kulttibändin status. Relapsen uusintajulkaisu oli kyllä tyylillä hoidettu kokonaisuus, ja ensimmäistä kertaa Convulsen uralla tipahtaa rojaltejakin pankkitilille. Ei niillä kuuhun mennä, mutta kyllä niillä yhden demon äänittää.

Kyllä tuon Relapsen julkaisun jälkeen tuli hieman kyselyitä paluusta. Kun julkistimme Convulsen reunionin 2012, niin on tullut todella paljon positiivista palautetta ja yhteydenottoja vanhoilta faneilta. Ja onpa siellä joukossa ollut nuorisoakin, jotka ovat Convulsen jostain löytäneet. Lupaava pöhinä on päällä. Katsotaan mihin se johtaa.

Kaksi keikkaa on buukattu tulevaksi kesäksi, Raskaammat tahdit ja Jalometalli. Mitä näillä keikoilla tullaan kuulemaan ja näkemään? Tuleeko olemaan mitään sellaista, mitä joku vanhempi faninne ei nähnyt rapiat 20 vuotta sitten?

Ei tässä pyörää lähdetä uudestaan keksimään. Keikat tulevat painottumaan vahvasti World Without God -levyn materiaaliin. Se vanha jantteri, joka on nähnyt Convulsen 20 vuotta sitten, tulee yllättymään. Nimittäin Convulse on nyt tiukempi. Onhan tuossa välissä kuitenkin tullut soitettua 20 vuotta. Ei se treenaaminen koskaan hukkaan mene. Ei varsinkaan kun lähdetään keikoille.

Paluukokoonpanolla ette ole vielä soittaneet livenä ollenkaan. Jännittääkö?

Totta kai jännittää, vaikka nyt on tullut varmuus siitä, että homma toimii eikä kyse ole mistään haudanryöstöstä. Voi olla kuitenkin, että jonkinlainen salakeikka tarvitsee vetää ennen ensimmäistä keikkaa.

Ette siis ehkä pysty vielä vertaamaan vanhoja keikkoja tuleviin, mutta millainen mielikuva sinulla on, mikä on erilaista?

Jos paiskoo old school death metalia, niin ei välttämättä juuri mikään. Paitsi se, että soittotaito on kasvanut vuosien saatossa. Into on ainakin yhtä kova kuin 20 vuotta sitten. Jos jaksaa potkukelkkailla 20 kilometriä, niin keikan soittaminen täydellä energialla on hiekkakakkujen taputtelua.

Uusiakin kipaleita on jo tehty. Uskallatko vielä paljastaa millaista kamaa siellä on valmistumassa, milloin ja missä muodossa sitä päästäisiin kuulemaan?

Ehkä syksymmällä. Aika perinteisissä tunnelmissa mennään. Pysykää kuulolla. Kun on vihdoin tultu takaisin, niin ei passaa kiirehtiä!

www.facebook.com/convulse

Teksti: Petri Klemetti