Esimakua 1/2012: Funeral

Funeral

Norjan Funeral, jos joku, on oikea kulttibändi. Tämä vuonna 1991 perustettu tyylin pioneeri on rikkonut urallaan kaikkia raja-aitoja ja vienyt niitä järjestelmällisesti kauemmas turvallisesta ilmaisusta. Yhtyettä voidaankin hyvällä syyllä pitää nimeään kantavan funeral doom -suuntauksen isänä. Edelläkävijän statuksesta huolimatta yhtyeen taival on ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Miasman piinapenkkiin istutetaan yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, rumpali ja musiikillinen johtohahmo Anders Eek. Hän perusti Funeralin kaksikymmentä vuotta sitten yhdessä kitaristi Thomas Angellin kanssa. Kokoonpano eli aikansa, kunnes basisti-laulajan paikkaa päätyi täyttämään Einar Fredriksen. Ryhmittymän painostava ja erityisen hidas sointi olivat tuolloin jotain tyystin ennen kuulematonta ja ehdottomasti aikansa äärimmäisintä ilmaisua. Kun vastaavia yhtyeitä ei ollut, meni Funeral monilta yli ymmärryksen. Toisaalta, vahvan omintakeista uraa kulkeva bändi availi tietämättään uuden musiikkityylin ensimmäistä lukua.

Anders tiedostaa kahdenkymmenen vuoden uran olevan pitkä taival kuljettavaksi. Hän kertoo kuitenkin suhtautuvansa ajan kulumiseen varsin kaksijakoisin tuntein.

– Tähän asti on tapahtunut valtavan paljon. Bändimme on päättänyt olla kuolematta lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta ja siitä onkin vuosien saatossa muodostunut yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Ajan kulun huomaa parhaiten vanhoja levyjä kuuntelemalla, mutta oma asenteeni musiikkiin on edelleen täysin muuttumaton. Haluan vain palavasti soittaa todella raskasta doomia!

Funeralin aloittaessa yhtyeen tyylisuuntaa ei ollut ennalta päätetty. Kunpahan soittaisivat, kuten Anders sen ilmaisee, ”hitaampaa death metalin tyylistä juttua”. Norjalaisten soundi lähti kuitenkin kehittymään luontaisesti kohti aina vain hidastempoisempaa ja raskaampaa ilmaisua. Jossain vaiheessa kuvioon lisättiin vielä eteeriset melodiat ja tällä taipaleella ollaan kuulemma edelleenkin.

Koetko musiikkinne sitten muuttuneen missä määrin vuosien saatossa? Millainen oli Funeralin kappaleen lähtökohtainen idea vuonna 1991 ja millainen se on tänä päivänä?

– Biisit ovat periaatteessa edelleen samanlaisia. En tiedä onko musiikillamme mitään lähtökohtaista ideaa, pyrimme lähinnä vain ilmaisemaan sillä haluamiamme tunnetiloja. Kappaleet sävelletään edelleen samalla tavoin kuin silloin alussakin, joskin ne toivottavasti ovat nykyään hieman paremmin soitettuja ja sävellettyjä. Tällä saralla on nähtävissä kehitystä niin muusikkona kuin ihmisenäkin. Pyrin tekemään jokaisesta albumista erilaisen ja koen, että tässä on onnistuttukin. Lukuisat miehistönvaihdokset ovat auttaneet tässä, heh. Kenties musiikkimme heijastaa tänä päivänä aina vain enenevässä määrin rakkauttani klassista musiikkia kohtaan.

Yksi Funeralin uraa uurtavista linjanvedoista, yltiöpäisen hitaan ja painostavan äänivallin lisäksi, oli naislaulajan pestaaminen ensisijaiseksi vokalistiksi jo vuonna 1994. Tokihan naisääntä oli metallissa kuultu ennenkin, mutta enemmän statistin roolissa kuin pääasiallisena tuomion julistajana. Mistä idea Toril Snyenin pestaamisesta mikin varteen alun perin läksi?

– Varmaankin klassisen musiikin kautta. Kuulin naisääntä myös Celtic Frostin ja Paradise Lostin levyillä ja innostuin ideasta valtavasti. Uskon, että olimme ensimmäinen doom-bändi, joka kiinnitti naislaulajan ensisijaiseksi vokalistikseen.

Teksti: Markus Makkonen

Lue loput Miasman numerosta 1/2012, muista myös Miasman digitaalinen versio!