Ennakkomietteitä: Black Flames of Blasphemy IV

Oho, sehän on jo huomenna, tuo musta perjantai. Ei siis se amerikkaisten kiitospäivän jälkeinen perjantai vaan kaksipäiväisen black metal -tapahtuman ensimmäinen päivä. Tämänvuotisen kekkerin nimi kokonaisuudessaan on Black Flames of Blasphemy pt. IV: Never Stop the Madness ja tapahtumapaikkana Nosturi Helsingissä. Kolme miasmalaista heräsi alkavasta talvihorroksestaan ja kommentoi tapahtuman antia.

 

Seppo: – Keikkapaikan suhteen asenteeni on sellainen puolinihkeä. Eli jos homma muuten toimii, eiköhän tuollakin viihdy. Ja toivottavasti olut ei lopu kesken, kuten vuosi sitten Gloriassa. Harmi kyllä, jos tämä jää viimeiseksi BFOB-festariksi, kuten jostain huhua kuulin. Itse ehdin olla mukana viime vuonna, kahden ensimmäisen kerran jäädessä välistä. Mutta eiköhän näitä spesiaalimpia black metal -bändejä tavalla tai toisella maahamme saada rahdattua jatkossakin. Yksittäiset muutaman bändin keikat voisivat olla siinä mielessä parempiakin, että ei olisi samanlaista runsaudenpulaa. Eli tokihan sitä pitää tästäkin valittaa, kun tapahtumassa on liikaa bändejä eikä jaksa keskittyä kaikkien keikkoihin, yhyy.

Markus: – Omasta näkökulmastani Nosturi toiminee ihan hyvänä paikkana tapahtumalle, joskaan ei ole ihan yhtä keskeisellä paikalla kuin Gloria. Tilaa ainakin riittää, ja onhan tuolla raskaampaa musiikkitarjontaa ennenkin tullut tähystettyä. Huhuihin siitä, että tämä on viimeinen BFOB, en ota kantaa. Säälihän se olisi, sillä parempaa black metal -tarjontaa saa todellakin Suomen sisä- ja ulkoilmatapahtumista hakea.

Jaakko: – Islannnin Svartidaudi on eräs eksoottisimmista nimistä tapahtumassa. Ei mitään helpointa kuunneltavaa – eteeristä soitantaa outoine, kuiskailevine vokaaleineen – mutta jo tämän täkyn vuoksi kannattaa tulla paikalle perjantaina ajoissa. Soittoaikahan on heti päivän kakkosena. Eikä sovi väheksyä heti kolmantena soittavaa Alankomaiden veteraania, jo 1991 aloitellutta Funeral Windsiä. Näkökulmansa black metaliin ei ole ehkä omaperäisimmästä päästä, mutta vaikkapa Mardukin ystäville taattua kaahausta, uskaltaisin luvata.

Markus: – Tällä kertaa paikalla esiintyy enemmän yhtyeitä, jotka eivät ole itselleni ennestään tuttuja. Perjantain kaartista omalla kohdallena kiinnostusta kerää Akitsan lisäksi Cult of Fire, joka herätti mielenkiinnon kuunneltuani hieman bändin tuotantoa ennakkoon.

Seppo: – Perjantain annista itselleni ehkä eniten mielenkiintoa synnyttää Puolan Plaga, joka luontevasti vertautuu viime vuoden Mglaan, vaikka ei täysin samanlaista pimeää virtausta olekaan. Aikaisemmin perjantaina soitteleva kanadalainen Akitsa taas viehättää minimalismillaan ja vinksahtaneella otteellaan. Saattaa rokata mainiosti tai olla masentavan kämäinen, saapa nähdä.

 

http://www.youtube.com/watch?v=pszNbg9kNeo

 

Jaakko: – Ride for Revengen keikoista moni on jäänyt mieleen erikoisina tapahtumina, joista ei ole draamaa ja kokeilullisuutta puuttunut. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä on ensimmäinen esiintyminen ilman miltei alusta asti mukana ollutta basisti Spirit Krusheria. Jo pelkästään bändin kokoonpano on siis mysteeri. Voisin kuvitella, että hypnoottista Beherit-rumpukomppia ei kuitenkaan ole unohdettu.

Seppo: – Tuon Ride for Revengen saastaista porinaa en ole aikaisemmin päässyt livenä kokemaan, tämän jos osaisi olla missaamatta niin hyvä. Ruins of Beverast voi tarjota massiivisen kokemuksen – tai sitten aimo annoksen tylsyyttä. En oikein vielä osaa päättää, olen vasta alkanut tutustua tuohon saksalaismiekkosen projektiin, joka vyöryttää synkeän black metalin ohella doomdeathin matelevaa painolastia. Ehkä osittain samat mahdollisuudet toimia kuin viimeksi Necros Christosilla.

Markus: – Lauantailta vanha Enochian Crescent -fanipoika odottelee tietysti True Black Dawnia, sillä eihän se tylsä keikka voi olla jos lavalla on Wrath!

Jaakko: – Wrath kertoi Facebook-päivityksessään, että kolme uutta kappaletta tullaan kuulemaan keikalla. Jokunen vuosi sitten yhden tuoreemman, edelleen julkaisemattoman kappaleen kuulleena muistelen, että se ei yllättäen ollutkaan nopeaa pieksentää vaan jotain erilaisempaa. Kannattaa pitää korvat höröllä, ja perinteisesti lavallakin on tapahtunut kaikenlaista.

Seppo: – Acherontas on kyllä pirun hienoa kreikkalaista mustaa metallia, jossa suitsukkeen savu ei ole liikaa turruttanut aisteja vaan esoteeristen salaisuuksien haussa ja demonipainissa on tarpeeksi verevää intohimoa ja raikkautta. Nähtävien listalle menee niin että napsahtaa. Lopuksi tietysti Marduk. Kahdella edellisellä Mardukin keikalla olen kuunnellut sotaisaa häväistystä yhdellä tai jopa vain puolikkaalla korvalla. Jos siis nyt onnistuisin keskittymään paremmin. Eikä haittaa lainkaan, että svedut ovat luvanneet soittaa Those of the Unlight -levyn kokonaan julhistaakseen albumin 20 vuoden ikää. Pitääkin verestää historiantuntemusta ottamalla levy pitkästä aikaa kuunteluun.

 

 

Teksti: Jaakko Marttila, Markus Mähönen, Seppo Rautio