ENDSTILLE: Infektion 1813

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Season of Mist

Panzer Division Marduk vei aikanaan black metallin väkivaltaisuuden aivan uudelle tasolle. Samalla se synnytti vanavedessään liudan vahvasti sota-aiheisia ja erittäin raivokkaita oppipoikia. Myös Saksan Endstillen soinnissa Mardukin perintö soi vahvana. Jo seitsemänteen täyspitkäänsä ehtinyt yhtye kulkee uutukaisellaan tuttuja polkuja, mutta kuitenkin aiemmasta hiukan tylsähköstä ilmaisusta selvästi petraten.

Avausraita Anomie hyppää silmille suorastaan mykistävällä raivokkuudella. D-beatin sotkeminen black metallin jo valmiiksi ankaraan rumputuleen osoittautuu varsin toimivaksi ja ennakkoluulottomaksi ratkaisuksi. Uusi vokalisti Zingultus vetää myös edeltäjäänsä huomattavasti ilmeikkäämmällä rohinalla, joten jalka alkaa oikeastaan naputtelemaan heti levyn ensimetreiltä. Vaikka alun shokkivaikutus tasoittuukin hieman levyn edetessä, voidaan Endstillen uutukaista tituleerata helposti jo tässä vaiheessa yhtyeen mielenkiintoisimmaksi. Levyltä löytyy useita varsin nerokkaita väkivallan
ylistyksiä, kuten vaikkapa The Deepest Place on Earthin raivokas junnaus, tai levyn päättävän Endstille (Völkerschlächter) –raidan hypnoottisempi surina. Zingultus taipuu edeltäjäänsä huomattavasti monipuolisempaan ilmaisuun ja onkin albumilla kaikin puolin mies paikallaan.

Endstillen joukkotuhoase alkaakin olla pikkuhiljaa surmavireessä. Se viimeisin maailmanpalon sytytys jää vielä tällä erää uupumaan, mutta tulevaisuutta voi odotella toiveikkaana. Jos tänä päivänä enemmän Funeral Mistiä muistuttava Marduk jättää kaipaamaan vanhoja aikoja, voi helpotusta hakea Saksan suunnalta. A German spark has always ignited the fire. Soon everything will be aflame, sanoo jo World Aflamen alun puhesamplekin.

Markus Makkonen