ELINKAUTINEN – Vihan Siemen

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Raskailla kitaroilla varustettua rock-musiikkia tekeviä bändejä nousi muutama vuosi sitten maasta samaan malliin kuin sieniä sateen jälkeen metsässä. Sittemmin uusia nimiä ei ole ainakaan omiin korviin liiemmin kuulunut. Samat nimet kuten Kotiteollisuus, Mokoma ja Stam1na pitävät paikkansa ja jatkavat mesoamistaan vanhaan malliin.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen albumin Rajaportti, biisistä (joka on alkujaan Marja Mattlarin sävellys) nimen napannut joensuulaisbändi Elinkautinen on reilun vuoden ikäinen kokoonpano. Pohjois-Karjalan nelikko tuo pitkästä aikaa tuoreenkuuloista soundia genreen, vaikkakaan ei onnistu täysin lakaisemaan verrokkeja kimpustaan mattojen alle. Suomenkielisissä raskaissa bändeissä on aina valitettava saman katkuinen maisema, josta ei tunnu pääsevän eroon kukaan. Myös Elinkautisen soundi vie välillä turhankin vahvasti kohti erästä Etelä-Karjalan juopporetkuetta – etenkin levyn alkupäässä. Toisaalta tämä ei ole ollenkaan haittaava asia.

Monissa kipaleissa musiikki soi mukavasti, olematta liian tasaisen harmaata massaa, vaikka sitäkin löytyy. Levy pysyy kuitenkin plussan puolella koko kestonsa ajan ja tarjoilee ajoittain kovempia biisejä kuin moni alan veteraani nykyään. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Maatkoon rauhassa -raita, jonka melodiakulku kuulostaa koko biisin läpi viihdyttävältä. Myös Kuoleman meri -biisin kylmäävä Sepulturan alkuaikoja muistuttava aloitus- ja pääriffi vaikuttaa oikein mainiolta. Välillä yhtye kuulostaa jopa häiritsevästi suomirockilta ja sitten kun verrokit kuuluvat läpi, häiritsee sekin. Paloja taivaasta ja Koirat haiskahtavat Kotiteollisuudelta laulua myöten, kun taas Ankara talvi soundaa Trio Niskalaukauksen jalanjäljissä.

Pääosin levy on viihdyttävää musaa etenkin tämän lajin ystäville. Kuitenkin tuntuu, että suomenkielisen äijämetallin aika on ollut ohi jo tovin, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Pahoin siis pelkään, ettei tämmöisellä musiikilla ole enää hirmuisesti kasvumahdollisuuksia. Jos seikalla ei ole merkitystä, niin antaapa soittaa sitten vaan.

Petri Klemetti