ELECTRIC WIZARD: Black Masses

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Rise Above Records

Itseoikeutetusti vuoden odotetuimpia julkaisuja itse kullekin, vähänkään doomsterin, tai jopa hipsterin, vikaa potevalle. Edellinen Witchcult Today oli tietynlainen risteyskohta. Levy sai kuitenkin varsin hyvän vastaanoton, vaikka se oli jonkinlainen pesäero ultraraskaasta doom metalista, jolla ElWiz on maineensa luonut.Olihan toki jo We Live -kiekolla osassa kappaleista rockmaisempi ote kuin aiemmissa kiekoissa, mutta Witchcult Todayllä bändi otti lisäksi käyttöön miltei autenttisen kuuloisen, 1970-lukulaisen soundimaailman.

Te, jotka odotitte Jus Obornin kääntäneen kelkkansa takaisin kohti Dopethronen mutaisia syvyyksiä, petytte taatusti uutukaiseen! Laulu on edelleen yhtyeen mittapuulla melodista ja pintaan miksattu. Yhtye luottaa itseensä ehkä enemmän kuin koskaan, se ei yritä enää olla raskain bändi maan päällä, vaan se on ikään kuin alaston oma itsensä, antaen pelkkien riffien ja Luciferin viedä. Jo edelliseltä levyltä tuttu soundimaailma kuulostaa aluksi turhan karulta, mutta tämä musiikki onkin tarkoitettu soitettavaksi stereoilla ei millään leikkikaluilla. Silti huomasin, että ainakin näitä ennakkoversion mp3-tiedostoja on epämukavaa kuunnella lujalla, joku käy korvaan. Toivottavasti miksauksessa ei olisi mennyt sikäli mitään pieleen, vaan lopullisella äänitteellä soundi olisi hieman täyteläisempi, kuten odottaa sopii.Arvosana on annettu nimenomaan tällä oletuksella ja sitä voipudottaa pykälällä tai parilla, jos näin ei ole!

Levyn kaikki kahdeksan kappaletta ovat viimeistä lukuun ottamatta varsin koherenttia, intohimoista heavyä, joka toki paikoitellen ehkä mahtuu doom-karsinaankin, mutta ei mitenkään lähtökohtaisesti. Pieninä mausteina on käytetty psykedeelisiä ääniefektejä, jotka on kuitenkin pidetty sopivan primitiivisellä tasolla.Sooloja ja lead-kitaroita on hieman aiempaa enemmän, eli kahden kitaristin kokoonpanosta on saatu enemmän tehoja irti. Viimeinen raita Crypt of Drugula on hidas, tuomiopäivän fiilistely, ikään kuin pidennetty normaalibiisin intro kummitusmaisine hammond-urkuineen ja kitaransärinöineen. Aluksi kappale tuntui turhauttavalta, mutta toisaalta siinä on miltei käsin kosketeltava jännite, joka ei missään vaiheessa laukea, varsinainen coitus interruptus. Todella pätevä syy laittaa levy aina vain uudelleen soimaan.

Tässä ollaan kerta kaikkiaan raskaan rockmusiikin alkulähteillä. En ole varsinaisesti mikään ”juurimusiikin” ystävä. Witchcult Todaystäkään en juuri välittänyt sen ilmestyttyä se kuulosti liian peruskamalta mutta nopeasti se kiilasi tiensä ennakkoluulojeni läpi jonnekin alkukantaisiin vaistoihini, minkä seurauksena synapsini antoivat sellaista signaalia, että Electric Wizard on sairaan kova heavybändi. Black Masses tekee saman, mutta kokonaisuus on vielä aavistuksen verran ehyempi.

Jaakko Marttila