EKOVE EFRITS – Nowhere

Ekove Efrits - Nowhere
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Hypnotic Dirge Records

Mitä saadaan kun yhdistetään rumpukone, surkeaa black metal -vokalisointia ja jonkinlaista melankolista ambientia ja hieman myös Hostin aikakauden Paradise Lostia? Tarjoamani vastaus: ilmeisen paskaa musiikkia ja Ekove Efrits, näemmä. Ekove Efrits on iranilaisen black metal -muusikon, Count de Efritin, sooloprojekti ja Nowhere on neljäs nimellä julkaistu täyspitkä levytys, useampien demojen ja parin muun julkaisun ohella. Aiempaan tuotantoon minulla ei ole mitään kosketusta, mutta jos se on yhtään ollut vastaavalla tasolla Nowheren kanssa, ihmettelen suuresti kuinka näinkin monta levyä on ylipäätänsä saatu julkaistua.

Kuulostan tässä ehkä kohtuuttomasti ilkeältä, mikä ei varsinaisesti ole tarkoitukseni, mutta olen aidosti hämilläni levyn sisällöstä. Artistin black metal -vaikutteet ovat kuultavissa lähinnä kiusallisissa kurkkuvokaaleissa, jotka eivät vaan oikein kuulosta hyvältä, ja välillä esillä olevissa raskaammissa ja raa’emmissa kitaraosioissa. Rummut kuulostavat todella latteilta konerummuilta ja välillä jopa kuulostaa, siltä, että ne soittavat eri kappaletta kuin kitarat. Sellaista outoa töksähtelyä. Kappaleissa on paljon kaikenlaista “fiilistelyä”, syntetisaattorihuminaa ja ambient-vaikutteita, mutta nämäkin tuntuvat pääosin hyvin tylsiltä, vaikka aikomus onkin varmasti olla tehdä jotain hyvinkin eeppisen kuuloista. Pienen valonpilkahduksen kappaleisiin tulee ajoittain vieraileva naisvokalisti, mutta siihenkin kerkeää jo kyllästyä levyn keston (yli viisikymmentä minuuttia, joka on tässä tapauksessa aivan liikaa) aikana.

Valitettavasti Nowhere ei sisällä yhtään kappaletta, jonka voisi sanoa olevan oikeasti hyvä ja niitä kiinnostavalta kuulostavia kohtia on niin vähän, että ne voi oikeastaan laskea yhden käden sormilla. Eikä haittaa edes jos on joskus tapahtunut pieni sirkkeli- tai kirvestapaturma ja omistaa muutaman sormen vähemmän, silti ne hyvät kohdat voi laskea saman käden sormilla. Parhaimmillaankin kappaleet ovat vain keskinkertaisia ja muut itseäni ärsyttävät elementit tiputtavat arvosanan keskinkertaisuuden alapuolelle.

What do you get when you combine drum machine, lousy black metal vocals, some melancholical ambient and a bit of Paradise Lost from the Host era? The answer that I am looking for here is: pretty shitty music and Ekove Efrits, it seems. Ekove Efrits is a solo project by Iranian black metal musician Count de Efrit, and Nowhere is the fourth full-length album by the project, with multiple demos and few others releases too. To the previous material I have no connection, but if it has been on any kind of same level as this release is, I greatly wonder how it is possible that he has released this many records in the first place.

I might sound unreasonably nasty here now, which is not really my meaning, but I am honestly very perplexed about the content of the album. The black metal influences of the artist are mostly audible in his awkward growling-like vocals, which really does not sound good at all, and in heavier and rawer guitar parts that are used from time to time. The drums really sound like very plain machine drums, and sometimes it sounds like they are playing totally different song than the guitars. The songs have a lot of “atmospherical” parts, synthetisator humming and ambient-influences too, but they mainly sound very boring, even though I would bet that they were supposed to sound very epic and grand. A small luster of light is brought by guest appearance female vocals that is one some songs, but you tend to get bored to them too when listening to the whole album (which is over fifty minutes long and in this case just too much).

Unfortunately Nowhere does not contain one song in it that you could say is good one, and there is also so few interesting pieces there that you can really count them with your one hand’s fingers too. And it does not matter if you have had some horrible accident with a circular saw or an axe and lost few fingers in the process, because you could still count those pieces with your remaining fingers. At best the songs sound very mediocre and the rest of the things that annoy me with this album really lowers the score under the average.

Aleksi Vaittinen