EA – A Etilla

a0355018862_10
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Solitude Productions

A Etilla on venäläisen funeral doom yhtyeen viides täyspitkä julkaisu. Yhtye pitää pientä salaperäisyyden verhoa yllä, sillä kokoonpanon jäsenistä ja heidän identiteeteistä ei olla kerrottu mitään tietoa julkisuuteen, vaikka yhtyeen ura on jo kestänyt lähemmäs kymmenen vuotta. Ean konsepti tuntuu muutenkin ihan mielenkiintoiselta; tekstien pohjana on käytetty vanhan kuolleen kielen pyhiä tekstejä. Tietysti tällaisessa tapauksessa niiden sisällöstä on myöskin hieman hankala sanoa yhtään mitään.

Hautajaismusiikiksi Ea ei ole kuitenkaan koko ajan mitään laahaavan raskasta tai mustaa, likaista ryömintää, vaan kappaleesta löytyy mukavasti ilmaa ja se on välillä hyvinkin eteerisen oloinen. Vokaalit ovat raa’asti ärjytty, mutta välisoittojen aikana käytetään välillä myös kuoromaista hyräilyä mikä toimii hyvin ja tuo kaivattua tasapainoa raskauteen. Kappaleessa on vaihtelua tarpeeksi  ja instrumentit on miksattu kuulostamaan hyvältä.

Musiikkiin on myöskin vangittu kiitettävästi pieni itämaisen mystiikan tunnelma ja se on ehkä se pääasiallinen syy kuinka Ea saa lähemmäs viisikymmentä minuuttisen kappaleen kuulostamaan mielenkiintoiselta ilman, että siihen turtuu.

A Etila is the fifth full-length studio album by the Russian band Ea. The band and it’s members  have veiled themselves in the shroud of secrecy, because there is no publicly released information available about the individuals behind the band or what they do, even though the band has been up for nearly ten years already. Anyway, the concept of Ea seems pretty interesting; the basis on the lyrics are the sacred texts of some archaic and dead language. Of course, in cases like these it’s pretty hard for me to say anything else about the lyrical content.

For a funeral music Ea is not the most dragging one there is, they neither represent the black and dirty kind of crawling either, but instead they have pretty much air in their song and from time to time it feels very etherical. The vocals are growled quite harshly and raw, but in the interludes there are used for example some choruses and all, which really works well and brings needed balance to all heaviness. The song has enough variation in my opinion and all the instruments are mixed to sound really good.

The music also captures pretty well that small eastern mystical vibe, and maybe that is the reason how the band achieves to play a full song that last for almost fifty minutes and make it sound interesting, without making it boring at all.

Aleksi Vaittinen